Alueiden välinen kilpailu yrityksistä - Mitä se on?

Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksella toteutettiin Euroopan aluekehitysrahoituksen turvin selvitys, jossa kartoitettiin kriteerejä, joita metsäbiotalouteen itsensä laskevien yritysten päättäjät käyttävät arvioidessaan ja vertaillessaan alueita toisiinsa. Erot esimerkiksi suurten ja pienten, eri liiketoiminta-alueilla toimivien, vientiä eri tasolla harjoittavien ja erilaista kasvua tavoittelevien yritysten välillä olivat selkeitä. Tulosten perusteella voidaan saada lisätietoa siitä, millaisten tekijöiden kehittämiseen keskittymällä, voidaan parantaa alueen aitoa kilpailukykyä jollekin tietylle yritysryhmälle. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että varsinkin pienissä yrityksissä sijoittumispäätöksiin vaikuttavat vahvasti myös päättäjien muut sosiaaliset roolit (isä, äiti, poika, aviopuoliso, harrastaja jne.).

Kilpailuasetelma

Kilpailutilanne alueiden välillä syntyy, kun samanlaisia yrityksiä tavoittelevat useat alueet eikä kilpailun kohteena olevia yrityksiä riitä kaikille. Kilpailtaessa yrityksistä kilpailukykyisyys konkretisoituu tilanteessa, jossa yksittäisessä yrityksessä tehdään sijoittumiseen liittyvä lopullinen päätös. Alueiden välinen kilpailu tapahtuu siis tässä prosessissa. Jo ns. maalaisjärki kertoo, että erilaisilla yrityksillä on erilaisia tarpeita lähitoimintaympäristöltään. 

Aivan kuten yleisurheilussa ei kaikissa lajeissa voi pärjätä samoilla ominaisuuksilla tai yritykset eivät voi menestyä samalla konseptilla kaikilla markkinoilla, eivät alueetkaan voi menestyä kilpailussa kaikenlaisista yrityksistä samoilla ominaisuuksilla. Koska kilpailussa menestyminen tai häviäminen tapahtuu yritysten sijoituspäätösprosesseissa, vaatii alueellisen kilpailukyvyn kehittäminen haluttujen yritysryhmien riittävän tarkkaa määrittelyä ja näissä yritysryhmissä tärkeimpien arviointikriteerien tuntemista. Kilpailussa on mahdollista pärjätä yksittäisillä ominaisuuksilla tai useamman ominaisuuden yhdistelmillä.

Ollakseen kilpailukykyinen on alueen kyettävä olemaan parempi kuin kilpailijat yritysten tärkeimpiä kriteerejä vastaavissa ominaisuuksissa. Tämä edellyttää käsitystä siitä, keitä nämä kilpailijat ovat ja millä ominaisuuksilla ne pyrkivät kilpailussa pärjäämään. Verrattaessa alueen omia ominaisuuksia kilpailevien alueiden ominaisuuksiin suhteessa halutun yritysryhmän kriteereihin, voidaan määritellä alueen vahvuudet ja heikkoudet. Kilpailukykyisyys on siis suhteellinen ominaisuus verrattuna toisiin kilpailijoihin. Se on myös ajassa muuttuva asia, minkä vuoksi kilpailukykyisyyttä on seurattava, analysoitava ja kehitettävä jatkuvasti.

Itse sijoituspäätösprosessissa yrityksissä tyypillisesti valitaan vertailtaviksi joskus useitakin alueita. Mikäli yrityksessä ei olla edes tietoisia jostain alueesta ja sen ominaisuuksista, ei alue tule valituksia arvioitavien joukkoonkaan. Yleensä valintaprosessissa on useita vaiheita, joissa kriteerien kiristyessä osa alueista tiputetaan prosessista pois. Lopulta valittavana on tyypillisesti vain muutamia alueita, joiden erot voivat olla hyvinkin pieniä. Lopulliseen valintaan voivat siis vaikuttaa lopulta hyvinkin pienet asiat.

Arviointikriteerit metsäbiotaloudessa

Itä-Suomen yliopiston kauppatieteen laitoksella toteutettiin Euroopan aluekehitysrahoituksella selvitys, jossa kartoitettiin metsäbiotalouteen yrityksensä luokittelevien päättäjien sijoituspäätöksien arviointikriteerejä ja niiden tärkeyttä. Selvitys koostui laajasta aiemman kansainvälisen tutkimuksen kartoituksesta, kyselytutkimuksesta yli 8000 yritykselle, sekä eri alojen yrityspäättäjien haastatteluista. Kyselytutkimuksessa vastauksia saatiin 385, joista 86 määritteli toimintansa kuuluvan metsäbiotalouteen. Kyselyssä kriteerit jaettiin kolmeen ryhmään

1. Operatiiviseen toimintaan suoraan vaikuttavat kriteerit (13 kpl + vapaa kriteeri)
2. Yrityksen kehittämiseen liittyvät kriteerit (12 kpl + vapaa kriteeri)
3. Elämisen laatuun liittyvät kriteerit (11 kpl + vapaa kriteeri)

Keskeisiä tuloksia liittyen metsäbiotalouden yrityksiin olivat:

• Pienille yrityksille elämisen laatuun liittyvät kriteerit ovat selvästi tärkeimpiä ja operatiiviset vähiten, isoimmille operatiiviseen toimintaan liittyvät tärkeimpiä ja elämisen laatuun liittyvät vähiten tärkeitä ja 10 – 50 henkeä työllistäville kaikki kriteerit olivat lähes yhtä tärkeitä.
• Kasvuhakuisille palveluyrityksille tärkeimpiä olivat operatiivisen toimintaan (kuljetus- ja matkakustannukset, työvoiman saatavuus, markkinoiden läheisyys) ja elämisen laatuun (puolison työllistymismahdollisuudet) liittyvät kriteerit
• Kasvuhakuisille tuotannollisille yrityksille tärkeimpiä olivat operatiivisen toimintaan (raaka-aineiden saatavuus), kehittämiseen (toiminnan laajentamismahdollisuudet) ja elämisen laatuun (liikenneyhteydet) liittyvä kriteerit
• Vientiä harjoittamattomille yrityksille tärkeimpiä olivat operatiiviseen toimintaan (markkinoiden läheisyys) ja elämisen laatuun (luonnon läheisyys ja luontoharrastamisen mahdollisuudet, ilmapiiri ja maine) liittyvät tekijät
• Viennin määrän ollessa alle 50 % liikevaihdosta tärkeimpiä olivat operatiiviseen toimintaan (markkinoiden läheisyys, markkinoiden koko) ja elämisen laatuun (liikenneyhteydet) liittyvät kriteerit
• Viennin ollessa 51-100 % tärkeimpiä olivat kehittämiseen (toiminnan laajentamismahdollisuudet, kansainvälisen toiminnan mahdollisuudet, kehittämisen rahoitus) ja elämisen laatuun (liikenneyhteydet) liittyvät kriteerit

Selvityksessä materiaalia katsottiin myös muiden taustamuuttujien kautta kuitenkin yksi taustamuuttuja kerrallaan. Tulokset ovat myös tilastollisia eivätkä välttämättä päde yksittäisissä tapauksissa.

Alueellisen kilpailukyvyn kannalta selvityksen keskeisin viesti on siinä, että ei ole olemassa mitään kaikille yrityksille yhtä aikaa kilpailukykyistä alueellista toimintaympäristöä vaan erilaisissa yrityksissä arvostetaan hyvinkin erilaisia alueellisia ominaisuuksia. Alueellisen kilpailukyvyn kehittäminen edellyttääkin nykyistä tarkempaa ja analyyttisempaa määrittelyä siitä, millaisia yritysryhmiä tavoitellaan, ketkä ovat kilpailijoita ja mihin heidän kilpailukykynsä perustuu, mitkä ovat alueen vahvuudet ja heikkoudet sekä miten muuttuvassa maailmassa kyetään ylläpitämään alueen jatkuvaa kilpailukykyä.

Merkitys maaseutualueille

Myös maaseutualueilla on mahdollista kilpailla uusista yrityksistä ja vahvistaa siellä jo toimivien yritysten halukkuutta jatkaa toimintaansa alueella. Etenkin metsäbiotaloudessa paitsi raaka-aineiden läheisyys myös oikein profiloiduilla elämisen laatuun vaikuttavilla tekijöillä voidaan veto- ja pitovoimaa vahvistaa merkittävästi. Alueen kilpailukykyä kehitettäessä on kuitenkin muistettava, että alueen on erotuttava kilpailijoistaan myös keskeisissä ominaisuuksissa. Esimerkiksi väite ”meillä on luonto lähellä” toteutuu kaikkialla Suomessa. ”Meillä on erinomainen harrastekalastussatama” on jo huomattavasti parempi, mutta ei ehkä riittävä. Mitä paremmin alue profiilinsa rakentaa, sitä helpommin sen on myös löytää kanavat viestiä itsestään.

Maaseutualueiden lienee helpointa houkutella pienehköjä yrityksiä, joiden omistajat ja/tai johto olisi muuttamassa yrityksen mukana. Silloin sijoituspäätöksissä vaikuttavat ehkä enemmän muutkin sosiaaliset roolit kuin itse yritystoimintaan liittyvät. Tällöin erilaisuutta ja kilpailukykyä voi lisätä elämisen laatuun liittyvillä tekijöillä. Kun työn monipaikkaisuuden lisääntyminen vielä osin parantaa  työllistymismahdollisuuksia, on maaseudun alueillakin hyvät mahdollisuudet kehittää kilpailukykyään.