Arjen turva ja turvallisuuden tunne maaseudulla

Palvelujen ohella keskustelua käydään teiden kunnosta ja kulkemisen mahdollisuuksista tilanteessa, jossa julkista liikennettä ei käytännössä ole. Samoin keskustelua käydään puutteista koskien nopeita tietoliikenneyhteyksiä ja toimivia puhelinyhteyksiä. Kaikki nämä yhdessä sekä luottamus läheisiltä ja lähiyhteisöltä saatavaan apuun vaikuttavat arjen turvaan ja turvallisuuden tunteeseen maaseudun paikallisissa yhteisöissä.

Maaseudun turvallisuutta on pyritty edistämään niin tiivistämällä viranomaisten välistä yhteistyötä kuin tukemalla maaseudun asukkaiden omien valmiuksien ja vapaaehtoistoiminnan kehittämistä. Elokuun lopulla maaseutututkijoita ja -kehittäjiä yhteen kokoavassa Maaseutututkijatapaamisessa (MUA) ja valtakunnallisessa paikalliskehittäjien LOKAALI-juhlassa maaseutupolitiikan neuvoston alainen Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueilla (HYMY) -verkosto ja Suomen Kylät ry:n Kyläturvallisuus 2025 -hanke järjestivät yhteistyössä sekä työryhmän että keskustelutilaisuuden kyläturvallisuudesta, luoden katsausta kyläturvallisuustoimintaan ja tutkimustarpeisiin.

Synnytyssairaaloiden keskittyminen saattaa lisätä matkasynnytysten riskiä

Yliopistotutkija Maarit Sireni Itä-Suomen yliopistosta tarkasteli esityksessään synnytyssairaalaverkon muutoksia ja matkasynnytyksiä. Vuonna 2015 päivystysasetukseen kirjattiin synnytyssairaaloita koskeva tuhannen synnyttäjän minimiraja, minkä myötä noin kolmannes synnytyssairaaloista ei täyttänyt enää asetettuja ehtoja. Vuonna 2021 toiminnassa oli 23 synnytysosastoa, joista muutama alle 1 000 synnytyksen yksikkö on saanut jatkaa toistaiseksi ministeriön poikkeusluvalla. Tutkimuksessaan Sireni on tarkastellut, miten synnytyssairaalaverkkoa koskeneessa kiistassa perusteltiin keskittämispäätöksiä ja huomioitiin naisten kokemuksia. Synnytyssairaaloiden keskittämispäätöksiä perusteltiin turvallisuus- ja kilpailukykyargumentein. ”Isossa yksikössä on henkilöstöä, osaamista ja resursseja reagoida yllättäviin tilanteisiin, joita synnytyksen aikana voi tulla” (STM 2014). Synnytyssairaaloiden keskittämistä vastustaneet kätilöt ja kansalaiset argumentoivat puolestaan eriarvoisuudesta, pidentyneiden synnytysmatkojen aiheuttamasta stressistä ja kivusta äideille sekä matkasynnytysten riskeistä. Keskustelu sairaaloiden lukumäärästä ja sijainnista jatkuu edelleen.

Kyläturvallisuuden edistämiseen tarvitaan hankkeita ja koulutusta

Kyläturvallisuuskouluttaja Aikku Eskelinen avasi puolestaan esityksessään, kuinka kyläturvallisuutta on kehitetty kouluttamalla sekä kyläturvallisuuskouluttajia että kyläyhteisöjä. Tavoitteena on ollut kaikille kylille ja kylätoimijoille avoimet ja helposti saavutettavat koulutukset. Koulutuksissa on rohkaistu kylien asukkaita luomaan tietotaitoon pohjautuvaa omannäköistä toimintatapaa. Kylät ovat saaneet tukea ja välineitä, kuten koulutusmateriaaleja paikalliseen varautumistyöhön, esimerkkinä Turvallinen kylä -opas. Kyläturvallisuuskouluttajat ovat järjestäneet omilla alueillaan koulutustapahtumia yhdessä pelastusliittojen, kyläyhdistysten ja kyläturvallisuushankkeiden kanssa.

Useissa maakunnissa on toteutettu eri rahoituksilla kyläturvallisuushankkeita. Näiden kautta on mm. järjestetty kyläturvallisuuskoulutuksia, laadittu kylille turvallisuussuunnitelmia, perustettu kyliin pelastus-/turvaryhmiä ja kehitetty naapuriaputoimintaa. Tämänkaltaista toimintaa kehitetään muun muassa Pohjois-Karjalassa Kylän Syke -hankkeessa, jonka toiminnasta työryhmässä alusti hankkeesta vastaava projektityöntekijä Eeva Kröger Pohjois-Karjalan Sydänpiiristä. Kröger korosti puheenvuorossaan, että kyläturvallisuus on ennen kaikkea yhteisölähtöisiä tekoja ja toimintaa. Hän korosti myös kylätalojen merkitystä mm. yhteisöllisen toiminnan keskiönä, kokoontumispaikkana hätätilanteissa ja tarvittaessa myös evakuointipaikkana.

Projektipäällikkö Pekka Rintala Suomen Kylät ry:stä pohti puheenvuorossaan, miten hankkeissa luoduista hyvistä toimintamalleista tulisi kertoa valtakunnallisesti, jotta hyvät käytännöt leviäisivät. Kehittämishaasteena on myös kyläturvallisuussuunnitelmien täysimääräinen käytännön hyödyntäminen. Kylien turvallisuussuunnitelmista löytyy tärkeää tietoa niin koko kunnan kuin maakunnankin näkökulmasta. Kylien turvallisuussuunnitelmat olisi tärkeää linkittää osaksi kuntien varautumistoimintaa. Erääksi haasteeksi Rintala mainitsi kansainvälistäkin tunnustusta saavan suomalaisen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin puutteen: paikallista yhteisöä ei ole tunnistettu ja sanoitettu turvallisuustoimijana mukaan ketjuun. Näin tämä taso helposti ohitetaan ja tärkeälle työlle on vaikeampi hakea ja osoittaa resursseja.

Kyläturvallisuutta koskeva tutkimus varsin ohutta

Maaseutututkija Mari Kattilakoski esitteli tutkimusavustaja Aliisa Heinäaron kanssa laatimaansa tutkimuskatsausta koskien arjen turvaa ja koettua turvallisuutta maaseudulla. Tehty tutkimuskatsaus osoittaa, että kyläturvallisuutta koskeva tutkimus on varsin ohutta ja puuttuu lähes kokonaan. Myös turvallisuuteen liittyvä käsitteistö on vielä varsin jäsentymätöntä, mikä pirstaloi olemassa olevaa tietoa ja vaikeuttaa sen löytämistä. Arjen turva ja kyläturvallisuus jäsentyy tyypillisesti osaksi (koettua) hyvinvointia ja palvelujen saavutettavuutta eikä tätä sanoiteta välttämättä ”omaksi” erityiseksi näkökulmaksi. Kyläturvallisuus näyttäisi tutkimusteemana olevan eräällä tapaa tutkijoiden ”sokea piste”.

Tarvitaan kehittämisen ja tutkimuksen yhteistyötä

Pekka Rintala haastoi puheenvuorossaan tutkijoita kylätutkimuksen pariin. Kehittämistyön pohjaksi kaivataan tutkittua tietoa ja tietoa mitä toisilla alueilla tehdään. Kehittämistyön tueksi tarvitaan laajempaa kokoavaa tietopohjaa ja toisaalta kehittämisen ja tutkimuksen hedelmällistä yhteistyötä. Aiemmin aluekehittämisen rahoitukset mahdollistivat kehittämisen ja tutkimuksen yhdistämisen. Nykyään kehittämishankkeisiin ei pääsääntöisesti voi yhdistää tutkimusta. Lokaalin keskustelukammarissa peräänkuulutettiinkin rahoitusmallin palauttamista, jossa kehittämishankkeisiin voisi liittää mukaan tutkimusta niin että tutkimuksen osuus olisi esim. 20 % budjetista. Tämä tukisi tutkimukseen pohjautuvaa kehittämistyötä. Kaiken kaikkiaan tutkijoiden ja kehittäjien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä toivotaan kehitettävän. Ilmoille heitettiin idea kumppanuusmallista, jossa tutkimusorganisaatiot ja kehittäjät pohtisivat yhdessä tutkimus- ja kehittämistarpeita.

Kuva: @maaseutuverkosto, kuvaaja Jyrki Vesa