Kolme vuosikymmentä maaseutupolitiikkaa
Kolmen vuosikymmenen aikana maaseutupolitiikka on edennyt harppauksin, toteaa pian eläkkeelle jäävä, maaseutupolitiikan vaikuttajana aktiivisesti toiminut Heidi Valtari. Hän muistuttaa blogissaan, että tuloksia ja vaikuttavuutta saadaan aikaan pitkäjänteisellä työllä.
Sain ensikosketuksen valtakunnalliseen maaseutupolitiikkaan 90-luvun alussa toimiessani Forssan aikuiskoulutuskeskuksessa. Olimme osallisia Hämeen maaseudun kehittämisessä, jonka rahoitus tuli silloiselta valtakunnalliselta maaseutupolitiikan organisaatiolta nimeltään Maaseudun kehittämisprojekti.
Matka maaseutupolitiikan Ruoka-Suomi -teemaryhmään
Siirryin 1992 syksyllä työhön Turun yliopistoon. Aloitin työni projektissa nimeltään ”Metsän jaloimmat jutut” ja sen rahoittaja oli Maaseutupolitiikan neuvottelukunta, aiemmin mainitun Maaseudun kehittämisprojektin jälkeinen valtakunnallisen maaseutupolitiikan toimielin. Sisällöllisesti projektissa kyse oli lounaisen Suomen ammatillisten oppilaitosten valmentamisesta yrittäjämäiseen toimintatapaan ja maaseutuun liittyvään yrittäjyyteen.
Vuonna 1993 maaseudun kehittäjä-asiantuntijat kokoontuivat keskustelemaan ruokateemasta ja sen vaatimista kehittämispanostuksista, koska tunnistettiin toimialan tärkeys osana maaseutua sekä nähtiin olevan mahdollisuuksia toimialan ja yrittäjyyden vahvistamiseksi. Useiden eri puolilla Suomea olleiden kokoontumisten ja pohdintojen jälkeen päädyttiin esittämään Maaseutupolitiikan neuvottelukunnalle erityisesti paikalliseen ruokaan sekä elintarvikealan yrittäjyyteen ja jalostukseen liittyvän kokonaisuuden valtakunnallista käynnistämistä. Maaseutupolitiikan neuvottelukunta asettikin kokouksessaan vuoden 1993 lopulla Ruoka-Suomi -teemaryhmän.
Teemaryhmää pohjustavissa alkukeskusteluissa mukana olleena ja esitystä tai ideaa kirjoittaneena tulin valituksi teemaryhmän koordinaattoriksi ja teemaryhmä toimi vuoteen 2014 saakka, 21 vuotta. Tuona aikana ruokaan liittyvä kehittämistoiminta laajeni sekä alueellisesti että paikallisesti ja sen rinnalle syntyi myös spesifejä valtakunnallisesti lähiruoka-alaa kehittäviä kokonaisuuksia. EU-ohjelmakaudesta 2007-2013 alkaen ruoka-asiat nousivat selkeästi laajemmin myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa keskeiselle sijalle.
Toimialakohtaisesta työstä laajempiin teemaverkostoihin
2010-luvun puolivälissä maaseutupolitiikassa alettiin suuntautua toimialakohtaisesta työstä, osin resurssisyistäkin, laajempiin teemaverkostoihin. Viime vuodet olen toiminut Maaseudun osaaminen ja työllisyys (OTE) -verkostossa. Toimialakohtainen kehittämistyö puolestaan vahvistui vuosikymmenen puolivälissä muualla, esim. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020 erilaisin koordinaatiotoimin. Kansallista maaseutupolitiikkaa alkoi vuonna 2016 johtamaan ja linjaamaan Valtionneuvoston asettama Maaseutupolitiikan neuvosto, MANE.
Koen olleeni hyvin etuoikeutettu saadessani toimia valtakunnallisen maaseutupolitiikan ytimessä. Kuuluminen Maaseutupolitiikan neuvoston, ja sen edeltäjien, sihteeristöön kaikkine tilaisuuksineen ja yhteyksineen on ollut näköalapaikka useaan kokonaisuuteen. Mahdollisuudet paitsi tiedonsaantiin kuin asioihin vaikuttamiseen ovat olleet tarjolla. Arkisessa aherruksessa monet merkittävät asiat tuppaavat jäämään taustalle tai niitä pidetään ihan itsestään selvyyksinä - mitä ne eivät ole.
Kolmen vuosikymmenen aikana maaseutupolitiikka on edennyt harppauksin. Maaseutupoliittisen toimintani alkuaikana usein sai tuoda esiin ”maaseutu on enemmän kuin maatalous”. Nykyään maaseutu tunnetaan ja ymmärretään elämisen, yrittämisen, toiminnan ja yhteisöjen laajana sekä monimuotoisena kokonaisuutena. Muutaman vuoden, saati yhden vuoden jaksolla asioita tarkastellessa tuntuu, että asiat etenevät tai muuttuvat hitaasti, jos kaikki lainkaan. Tuloksia ja vaikuttavuutta saadaan pitkäjänteisellä työllä.
Maaseutupolitiikan työ tarvitsee yhteishenkeä ja paljon muuta
Viimeisiä työelämäkuukausiani on leimannut Covid-19 epidemia. Sen mukana maaseudun vetovoima sekä asumisen että mm. etätyöskentelyn ympäristönä on vahvistunut ja uskon kehityskulun vahvistuvan samalla kun työn murros jatkuu. Kesämökkien ja kakkoskotien vetovoima sekä siellä vietettävän ajan määrä lisääntyvät. Näin myös omalla kohdallani. Maaseutu elävöityy.
Sain vuonna 2008 Maaseutupolitiikan rakentaja -diplomin, jossa mainitaan yhteishenki, ahkeruus, pitkäjänteisyys, vastuuntuntoisuus, päättäväisyys, innostavuus ja kaukokatseisuus. Näitä kaikkia ja lisäksi monia uusia asioita maaseutupolitiikan työ tarvitsee, myös jatkossa.
Lämpimät kiitokseni kolmen vuosikymmenen yhteistyöstä ja toivotan teille kaikille hyvää jatkoa sekä maaseutupolitiikassa että maaseudun kehittämisessä laajemminkin! Tätä lukiessanne olen jäänyt vuosilomalle ja siitä sitten vähitellen eläkkeelle.
Heidi Valtari
