Kuinka tukisimme kuluttajan vastuullisuutta?

On hieno juttu, että vastuullisuus saa kasvavaa huomiota. Mutta kuinka tukisimme sitä myös ruokaketjun loppupäässä? Kesällä tehdyn kyselyn mukaan 56 prosenttia suomalaisista kuluttajista on jo muuttanut ostokäyttäytymistään ruuan hinnan nousun takia. Jos ostoskoriin valikoituu nyt entistä useammin ulkomainen halpatuote, ovat vastuullisimmin toimivat esimerkkiyrityksemme pian konkurssissa. Sillä vastuullisuus maksaa.

Suomalainen sijoittaa käytettävissä olevista tuloistaan keskimäärin vain 10 prosenttia ruokaan. Se on aika vähän. Kalastaja Pentti Linkola totesi jo 25 vuotta sitten, että ruoka on Suomessa aivan liian halpaa. Tuottajan pitää pystyä elättämään itsensä ja perheensä myös 2020-luvun Suomessa. Mitä enemmän rahaa jää muuhun kuin ruokaan, sitä suuremmaksi tuppaa paisumaan myös kuluttajan ekologinen jalanjälki.

Halpatuotteiden hinnoissa ei vastuullisuudesta tarvitse maksaa heti, mutta ajan myötä vastuuttomuus tuottaakin meille globaalin jättilaskun: ilmaston lämpenemisenä, luontokatona, ilmakehän ja merien saastumisena jne. Kuinka esimerkiksi on mahdollista, että täällä tuhansien järvien ja pitkän Itämeren rannikon maassa yli 80 prosenttia syömästämme kalasta tuodaan ulkomailta, jopa muilta mantereilta?

Reilusta ruokaketjusta puhuttaessa meidän suomalaisten ja länsimaisten kuluttajien onkin siis tartuttava itseämme niskasta kiinni ja heti seuraavalla kauppareissulla mietittävä, mistä olemme valmiita maksamaan kun kokoamme tuotteita koriimme. Eikö ruoka ole lähes tärkeintä elämässämme? Ja olemme sitä mitä syömme. Suurimmalla osalla suomalaisista on yhä varaa vastuullisesti tuotettuun ruokaan. Samalla pitää muistaa, että peräti joka kuudes suomalainen oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä jo ennen ruuan hinnan nousua. Yhteiskuntamme tukijärjestelmän on turvattava, että heilläkin on varaa vastuullisesti tuotettuun ruokaan. Kun asumisenkin tukiin käytetään maassamme reilut kaksi miljardia euroa vuodessa, tämä lienee myös taloudellisesti mahdollista.