Kylä elää otsikko- ja etsikkoaikaa

Näkyvyydellä viittaan viimeaikaiseen uutisointiin kylien katoamisesta, uusista kylistä ja käsitysten päivittämisestä (HS 30.12.2017, HS 3.1.2018), kuin myös vuosia seuraamaani kylä kaupungissa ja kaupunkisuunnitellussa -näkökulmaan (TS 2005).

Alkuperäismerkintänä maaseutu

Median sanansäilä herättää näkemyksiä siitä miten kylä määritellään, voiko määritellä, tarvitseeko määritellä tai mikä on mielikuvan ja todellisuuden suhde. Helppo on jäädä pohtimaan myös asian omistajuutta, kun kylä perinteisesti mielletään maaseutuun kuuluvaksi. Siinä missä kyläkoulusta on todettu tulleen instituutio tai toimija yhteisössään, voi kylästä todeta saman maaseudun yhteisöllisyyttä ja elinvoimaisuutta ajatellen.

Toisaalta kaupunki- ja maaseutuidentiteetit ovat sekoittuneet jo vuosikymmeniä, monet vanhat kaupunginosat ovat historialtaan kyliä, kaupunkisuunnittelussa kylä on nähty tavoiteltavana paratiisina (Lapintie & Riipinen 1994) ja ylipäätään moni suomalainen kunta on kaupunkimaaseutua tai maaseutukaupunkia.

Kaupungin ja maaseudun jakojen, rajojen, vuorojen ja vaikutusten sijaan onkin syytä keskittyä ”kaupungin ja maaseudun jatkumo” (Honkaniemi & Luoto 2016), ”Connecting the Urban and the Rural” (Nordregio Forum 2017) tai vaikka ”yhdyspinta” (Kuntaliitto 2016) tyyppiseen ajatteluun. Toisin sanoen luontevaan yhteyteen, mahdollistaviin ominaisuuksiin tai tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläisen sanoin: ”monimuotoiseen symbioosiin”.

Yhteisöllisyyden vientituote

”Kylät eivät katoa vaan ne muuttavat muotoaan”, kiteytti emeritusprofessori Pertti Rannikko hienosti olennaisen (HS 3.1.2018). Kyläyhteisön elävyyteen vaikuttaa monipaikkainen ja liikkuva ihminen, siinä missä muuttoliike muodostaa uusia kyläyhteisöjä kaupunkeihin ja taajamien kupeeseen. Kyläyhteisöjä myös halutaan luoda uusiin ympäristöihin; esimerkiksi Oulun ja Helsingin ”Sukupolvikorttelien” (kerrostaloalueet) tuovat kyläyhteisöt keskelle kaupunkeja (TS 27.12.2017).

Kylästä on tullut käsite, jopa brändi, joka kuvaa positiivista yhteisöllisyyttä tavalla, jonka suurin osa vastaanottajista heti käsittää paikasta riippumatta. Samalla korostuu ymmärtämisen tärkeys esimerkiksi siitä, miten aluesuunnittelussa kylä mielletään ja miten sitä käytetään. Samassa kunnassa kun voidaan samoin kylä-argumentein menestyksekkäästi markkinoida yhtä ja menestyksettä puolustaa toista.

Ihmisten kylä alueellaan

Suomalainen kylätoiminta vaikuttaa kylillä, asuinalueilla, taajamissa ja kaupungeissa. Se voi olla sitä myös yhä organisoidummin, sillä esimerkiksi Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtaja Petri Rinteen mukaan ”kyliä on kaikkialla siellä, missä ihmisiäkin on”. Olen samaa mieltä. Kylät eivät tosiaan katoa, muuttavat vain muotoaan, toisinaan paikkaansakin.

Kylät eivät tosiaan katoa, muuttavat vain muotoaan, toisinaan paikkaansakin.