Maahanmuutto vaikuttaa yritysten johtamiseen

Maaseudun työvoimapula ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat jatkuvan julkisen ja maaseutupoliittisen huomion kohteena. Työvoimapulaan keskittyvä julkinen puhe on kuitenkin jättänyt vähemmälle huomiolle sen, miten monimuotoista* työyhteisöä johdetaan. Kysymys on maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa tärkeä, sillä työnantajien kyky työllistää ja johtaa työyhteisöjä määrittelee merkittävältä osin, miten maahanmuutto vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Työpaikka voi parhaimmillaan tarjota sosiaalisen yhteisön ja kokemuksen joukkoon kuulumisesta. Toisaalta työpaikka voi muodostua paikaksi, jossa työntekijä kokee ulkopuolisuutta.

Monimuotoinen johtaminen alkaa jo palkkauspäätöksestä: ollaanko yrityksissä halukkaita työllistämään ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Työllistämispäätöksen jälkeen johtaminen jatkuu perehdytyksellä ja työyhteisön arjessa. Johtotason myönteinen asenne vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet maahanmuuttajilla on työllistyä maaseudun yrityksiin. Lopulta kuitenkin koko työyhteisö on osaltaan rakentamassa sitä, millaiseksi työpaikan ilmapiiri ja jokaisen työntekijän kuulumisen kokemus muodostuu. Se, että työntekijöinä on erilaisista taustoista ja esimerkiksi keskenään eri kieliä puhuvia työntekijöitä vaatii luovimista ja totutuista tavoista poikkeavia toimintatapoja. Uudet käytännöt eivät toteudu itsestään, eivätkä aina vaivattomasti.

Yksi uusia käytäntöjä ja huomioon ottamista vaativa tekijä on kieli. Yhteinen kieli tai sen puute vaikuttaa työpäivän arkeen konkreettisesti: kieli mahdollistaa paitsi työn tekemisen ja yhdessä toimimisen, myös työyhteisön jäsenten välisen luottamuksen rakentumisen. Kieleen liittyvät kysymykset aiheuttavat myös epäluuloja, jotka vaikuttavat maahanmuuttajien työllistymiseen. Merkittävä osa työnantajista pitää hyvää suomen kielen taitoa edellytyksenä henkilön palkkaamiselle. Samaan aikaan työpaikkoihin kohdistuu aiempaa enemmän odotuksia paikkoina, joissa maahanmuuttajat voisivat kehittää kielitaitoaan.

Välillä kuulee toteamuksen, että kieltä kyllä oppii työpaikalla ja työtä tekemällä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti pidä paikkaansa, koska mahdollisuudet työpaikalla tapahtuvaan kielen oppimiseen voivat olla vähäiset. Työ voi olla sen luonteista, ettei syvällisempi vuorovaikutus ole mahdollista esimerkiksi työn itsenäisyyden, kiireisten työvuorojen tai melun takia. Kaikki työntekijät eivät myöskään koe tarpeelliseksi oppia suomea tai ruotsia, vaan työn tekeminen on kielen opiskelua tärkeämpää. Työpaikka itsessään ei siis vielä takaa kielitaidon kehittymistä, vaan työpaikan käytäntöjen pitää mahdollistaa kielen oppiminen. Tämä kuitenkin vaatii työyhteisöltä asian tiedostamista ja joustavuutta, sillä kieltä ei opi ilman vuorovaikutusta muiden kanssa. Kielen oppimiseen työpaikalla on kuitenkin monia mahdollisuuksia.

Kieli on yksi esimerkki monimuotoisessa työyhteisössä eteen tulevista asioista, jotka vaativat totutun ajattelun uudelleen järjestelyä. Toisaalta monissa maaseudun yrityksissä on kehitelty luovia tapoja tehdä työtä, vaikkei kaikilla työntekijöillä olisikaan -ainakaan aluksi- yhteistä kieltä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, halutaanko asioiden uudelleen järjestelyjä tehdä ja missä määrin.

Onkin ongelmallista, mikäli maaseudun maahanmuuttoa ajatellaan pääasiassa työvoimapulan näkökulmasta ottamatta huomioon työpaikan käytäntöihin ja monimuotoiseen johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Sosiaalisesti kestävän maahanmuuton toteutuminen vaatii muutakin kuin maahanmuuttajien mahdollisuuden työllistyä. Uusien käytäntöjen kehittäminen vaatii vaivaa ja koko työyhteisön mukaan ottamista. Parhaimmassa tapauksessa uudet käytännöt kuitenkin luovat kuulumisen ja osallisuuden kokemuksia kaikille työyhteisön jäsenille.

* Monimuotoisella työyhteisöllä tarkoitetaan työpaikkaa, jossa on keskenään erilaisia työntekijöitä esimerkiksi iän, sukupuolen, taustan, kielen, koulutustaustan tai uskonnon takia.