Maaseudun uusi rooli sote-palveluissa: luonnon ja eläinten ympärille syntyy hyviä sosiaalisen kasvun ympäristöjä

Esillä on ollut koulukiusaamista, nuorten syrjäytymistä, samoin kuin lasten ja nuorten kokemien mielenterveysongelmien lisääntymistä. Lastensuojelun ja terapian palvelut ylikuormittuvat niiden tarpeen ylittäessä nykyiset resurssit. Lapsuuden kasvuympäristöt eivät selvästikään ole 2020-luvun Suomessa kaikin osin kunnossa. 

Luontolähtöiset menetelmät (Green Care) voivat olla yksi uusista ratkaisuista, joiden kautta lapsia ja heidän perheitään pystytään tukemaan haastavissa elämänvaiheissa.

Mitkä ovat luontoavusteisuuden hyödyt?

Luonnonvarakeskuksen tuoreessa tutkimuksessa (Tassunjälkiä sydämessä ja mielessä : Luontoavusteisuus lasten ja nuorten tukipalveluissa) selvitettiin luontolähtöisiin menetelmiin liittyviä mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden tukena. Asiaa kartoitettiin haastattelemalla lastensuojelun, kasvatuksen ja sosiaalityön ammattilaisia, jotka käyttävät omassa työssään luontolähtöisiä menetelmiä. 

Osalla ammattilaisista luontolähtöinen tekeminen oli pienimuotoisempaa, vaikkapa asiakkaan tapaamista puistokävelyn tai nuotioretken puitteissa. Toisaalla lasten ja nuorten kohtaaminen sijoittui kokonaisuudessaan luonnonläheisiin ympäristöihin, kuten hevostalleille (sosiaalipedagoginen hevostoiminta) tai maatiloille (lasten yhteisöllinen ryhmätoiminta).

Mitä muutoksia toimistotyön siirtyminen ulos luontoon tai eläinten pariin tuo mukanaan? Mitä uusia työvälineitä sote-ammattilainen voi saada työhönsä luontolähtöisen toiminnan myötä?

Tutkimuksen perusteella luontoavusteisten ympäristöjen hyödyt tiivistyivät erityisesti seuraavien neljän teeman ympärille:

1. Keinoja lasten ja nuorten rauhoittumiseen ja psyykkisen turvan vahvistamiseen
2. Tukea luottamuksellisen vuorovaikutuksen rakentamiseen
3. Mahdollisuuksia kokemukselliseen oppimiseen ja toimijana voimaantumiseen
4. Tukea terveellisten elämäntapojen omaksumiseen

Lasten tarpeisiin vastaavia palveluita

Moni sosiaali- tai terveyspalveluissa käsitellyistä asioista voi edetä myönteisesti yhteisten keskustelujen ja asioiden sanallisen käsittelyn myötä. Tämän ohella on kuitenkin tilanteita, joissa lapsi tai nuori tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tukea. Akateemisten ympäristöjen rinnalla lapset ja nuoret tarvitsevat myös sosiaalisen kasvun ympäristöjä, joissa omien taitojen vahvistaminen tapahtuu tekemisen ilon ja osallisuuden myötä.

Voisiko siis olla niin, että tulevaisuuden koulusta löytyy myös läheisellä hevostallilla kokoontuva opetusryhmä, joka turvallisessa pienryhmässä harjoittelee tärkeitä sosiaalisen kanssakäymisen taitoja? Näin voitaisiin tukea vaikkapa vilkkaan ja aistihälystä kärsivän ADHD-lapsen kasvua ja oppimista.

Voisiko olla, että lastensuojelun tapaamiset perheen kanssa voidaan tarvittaessa järjestää myös läheisellä laavulla, jossa haastavista asioista jutellaan nuotiokahvien äärellä? Erityisesti niissä tilanteissa, jossa panostaminen yhteisen vuorovaikutuksen parantamiseen ja ratkaisukeskeiseen ilmapiiriin osoittautuu tarpeelliseksi.

Voisiko olla, että levottomassa perhetilanteessa olevat lapset pääsevät viettämään viikonloppuja rauhallisen ja voimaannuttavan luontotekemisen parissa? Vanhemmat saavat samalla kasvatustukea, kun viikonlopun kuulumisia käydään yhteisesti läpi haettaessa lasta viikonlopun jälkeen kotiin.

Voisiko olla, että nettimaailmaan liiaksi uppoutunut nuori kutsutaan nuorisotyön kautta mukaan metsäretkiä järjestävään vertaisryhmään yhtenä vaihtoehtona muiden nuoria innostavien ja kiinnostavien mahdollisuuksien joukossa?

Luontolähtöisesti työskentelevien sote-ammattilaisten kokemuksiin ja heidän näkemyksiinsä toimialan kehittämisestä pääsee tutustumaan nettimuotoisen raportin kautta. Siirry raporttiin tästä (Yli-Viikari, A. 2022. Tassunjälkiä sydämessä ja mielessä. Luontoavusteisuus lasten ja nuorten tukipalveluissa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 5. Luonnonvarakeskus).