Maaseutupoliittisen keskustelun ykkösaihe: Naiset maaseudulla
Maaseudun kehittämistä, kuten muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä hahmotettaessa, tarvitaan kykyä katsoa sukupuolisilmälasien lävitse. Hyviä kysymyksiä ovat: mikä on ongelma, kenen ongelma se on, mihin politiikkatoimet kohdistuvat ja mitkä niiden vaikutukset ovat? Samalla keskusteluun on tuotava kaksinapaisten näkökulmien rinnalle uusi kokoava elementti, joka avaa mahdollisuuden toimivampiin ratkaisuihin.
Enemmistö maaseudun työikäisestä väestöstä on miehiä, kertoi Maaseutukatsaus 2017. Ero korostuu harvaan asutulla maaseudulla, jolla sataa nuorta naista kohden on 136 miestä.
Maaseutupolitiikassa tavoitellaan naiskadon hidastamista. Keinoina nähdään esim. lapsi- ja perhe-palvelujen sekä kouluverkon säilyttäminen kunnissa. Maaseutukuntien imagoa tasa-arvoisena ja perheystävällisenä asuinpaikkana halutaan parantaa.
Nämä ovat ehdottomasti kannatettavia asioita, samalla on kyettävä yhdistämään hyvät kokemukset ja politiikkatoimet entistä paremmin.
Hankkeita tarvitaan kehitysalustointa mutta ne eivät yksin riitä
Kun maaseutupolitiikkaa käynnistettiin 30 vuotta sitten, naisten maaltapako nähtiin jo silloin maaseudun kannalta ongelmana, johon tuli tarttua. Tämä tarjosi tilaisuuden käynnistää Maaseudun Naisteemaryhmä.
Maaseutupolitiikassa ja teemaryhmässä tehtiin pioneerityötä, jossa ei ollut esikuvia seurattavaksi, vaan luotiin uutta.
Naisteemaryhmä kokosi verkostoimaisesti yhteen tutkijoita, järjestöjen sekä ministeriöiden ja muita hallinnon toimijoita. Keskeiset teemat olivat naisten toimeentulo maaseudulla, tasavertaiset vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa, tietoisuuden lisääminen siitä miksi maaseutu tarvitsee naisia ja mitä voimme tehdä hyvän elämän olosuhteiden eteen. Järjestimme koulutusta, käynnistimme tutkimus- ja kehittämisprojekteja, julkaisimme Naisuutiset-lehteä.
Projektit ennakoivat tulevia EU-projekteja. Kaikkien EU-ohjelmakausien aikana niin rakennerahastoista kuin maaseuturahastosta on rahoitettu hankkeita, joilla on vahvistettu maaseudun elin-voimaa. Naiset ovat olleet aktiivisesti mukana tekijöinä ja hyödyn saajina. On myös tehty erityisiä tasa-arvo-, nais- ja mieshankkeita.
Yksittäiset hankkeet jäävät helposti kokeiluiksi ja irralliseksi laajemmasta kehityksestä. Historia on näyttänyt, että ”naiskysymys” ratkaistaan osana isompaa kehitystä, esim. naisten äänioikeus toteuttiin osana kansallisuusaatetta ja työväenliikkeen nousua.
Vastakkainasettelun rinnalle on tuotava kolmas ulottuvuus
Isot yhteiskunnalliset ilmiöt kuten ilmastonmuutos, syntyvyys, alueellinen kehitys ja työllisyys ovat suoraan kytköksissä sukupuoleen, sillä naisten ja miesten arvojen, toimintatapojen, resurssien ja politiikan vaikutusten välillä on eroja. Tämän huomaaminen ei muuta sitä, että myös naiset ryhmänä koostuvat hyvin erilaisista yksilöistä, samoin miehet. Kokonaisuuteen sisältyvät eri osiot, nekin jotka näyttäytyvät ensin ristiriitaisina.
Tämän hetken kehitys yhteiskunnassa osoittaa, että vastakkainasettelua ei kannata jatkaa, sillä lopulta siinä häviävät kaikki. Kaksinapaisten näkökulmien rinnalle on tuotava uusi elementti, joka avaa mahdollisuuden toimivampiin ratkaisuihin. Näen tämä koskevan kaikkia yhteiskunnan lohko-ja, jos todella aiomme muuttaa kehityskulkuja paremmaksi.
Vastauksia ei vielä ole, sillä ne luodaan tapauskohtaisesti yhdessä vuoropuhelun, dialogin kautta. Vastakkaisuuksiin jähmettymisen este on ylitettävissä, kun näemme suuremman kokonaisuuden ja tiedämme suunnan johon kulkea. Ihmisyyden sivistysarvot määrittävät suunnan.
Maaseutupolitiikassa voidaan
taas toimia pioneereina. Toivoisin valmisteilla olevan
maaseutupo-liittinen kokonaisohjelman olevan uusia avaus oikeaan
suuntaan.
-
Lintilä, Kaisa-Leena
Aluekehitysjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö
MANEn jäsen Kaisa-Leena Lintilä on toiminut yli 30 vuotta
aluekehittämistehtävissä ja oli jo 80-luvulla mukana luomassa
maaseutupolitiikkaa. Maaseutupolitiikan Naisteemaryhmän puheenjohtajana
hän oli ryhmän 17 vuoden toimintakauden ajan.Maaseutupolitiikan neuvoston varajäsen: Ulla Hiekkanen-Mäkelä.