Maaseutuvaikutusten arviointia tarvitaan hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueet karsivat nopeilla päätöksillä palveluverkkoaan, mikä kohdistuu erityisesti maaseutualueille. Syinä palveluverkkomuutoksiin ovat talouden alijäämä, joka oli vuonna 2023 yhteensä 1,35 miljardia euroa, sekä negatiiviset väestöennusteet ja sote-alan työvoimapula. Näyttää siltä, etteivät kaikki hyvinvointialueet ole ennättäneet tehdä minkäänlaista ennakkovaikutusten arviointia, kuten maaseutuvaikutusten arviointia (MVA).

Palvelujen keskittäminen, esimerkiksi terveys- ja pelastusasemien lakkauttaminen tai palvelupisteiden vähentäminen, kohdistuu erityisesti maaseutualueisiin. Palvelujen saatavuudelle ja saavutettavuudelle on kuitenkin perusteita. Maaseudulta on pitkät etäisyydet keskustaajamiin, julkista liikennettä ei juurikaan ole ja aikaisemman taksiuudistuksen myötä myöskään taksit eivät kulje. Maaseudulla kuitenkin asuu vakituisesti lähes 1,5 miljoona asukasta. Tämän lisäksi useiden kuntien alueella väkiluku moninkertaistuu matkailun sesonkiaikoina. Maaseudulla toimii myös lähes 40 % Suomen yrityksistä.

Perinteisten palvelujen tilalle on tulossa uusia palvelujen tuottamistapoja, kuten digitaaliset palvelut, liikkuvat palvelut, yhteisöllinen asuminen paikkaamaan ympärivuorokautista hoivaa, kotihoitoa, perhehoitoa ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Kuulostaa hyvältä, mutta näidenkin käyttökelpoisuutta ja toimivuutta eri kohderyhmien osalta on syytä arvioida ennakkoon.

Verkostoista ja yhteistyöstä elinvoimaa alueille

Pohjois-Karjalan aluehallituksen puheenjohtaja Juha Mustonen korosti väestörakenteen muutosten tuomia haasteita hyvinvointialueella. Pohjois-Karjalassa on tehty laaja palveluverkkopäätökseen liittyvä vaikutusten arviointi, jonka osana arvioitiin maaseutuvaikutuksia. Arvioinnin kohteena oli kolme eri skenaariota, joista yksi valittiin toteutettavaksi. Mustonen korosti hyvinvointialueen huolehtivan koko maakunnasta. Tärkeää on toimia yhteistyössä niin Itä-Suomen hyvinvointialueiden, ministeriöiden kuin myös kuntien kanssa. Palveluilla on vaikutusta myös alueen elinvoimaan, sillä uudet yrittäjät ja investoijat valitsevat sijoituspaikakseen kunnan, jossa sote-palvelut toimivat.

Hyvinvointialueiden asukkaat ja asiakkaat ovat myös kuntalaisia. Iin kunnanjohtaja Marjukka Manninen painottikin, että tarvitaan uudenlaisia yhteistyön muotoja ja on tärkeää, että kuntien ja hyvinvointialueen johdot verkostoituvat ja luovat yhdessä elinvoimaa lisääviä toimenpiteitä. Tulee ymmärtää, etteivät ratkaisut ole pelkkiä tasa-arvoisuus-, palvelujen saatavuus- ja hyvinvointikysymyksiä vaan laajamittaisesti ja kriittisesti myös elinvoima-, veto-, pitovoima- ja turvallisuusasioita. Esimerkiksi Iissä huolettaa paloasemien tuleva kohtalo. Manninen kehottikin huomioimaan myös hyvinvointialueiden raja-alueiden mahdollisen palveluköyhyyden.

Tietoa tarvitaan sekä lyhyen että pitkän aikajänteen maaseutuvaikutuksista 

Päätösten tueksi tarvitaan tietoa muutosten lyhyen ja etenkin pitkän ajan vaikutuksista. Tätä korosti myös erityisasiantuntija Ville Nieminen Kuntaliitosta. Hän esitteli hyvinvointikertomusten sähköistä ennakkovaikutusten arvioinnin työkalua, johon on integroitu myös maaseutuvaikutusten arviointi. HYMY-verkoston erityisasiantuntija Tarja Lukkarin mukaan pitkän aikavälin vaikutukset voivat yllättää, sillä maaseudulla voi yhden palvelun lakkauttaminen johtaa myös muiden palvelujen katoamiseen ja asukkaiden ja yritysten poismuuttoon alueelta.

Maaseutuvaikutusten arviointia tarvitaan, kun palvelurakenteisiin suunnitellaan muutoksia, kun muutokset vaikuttavat asukkaiden mahdollisuuteen osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon ja kun muutoksilla on vaikutusta maaseudun elinvoimaan, veto- tai pitovoimaan ja huoltovarmuuteen. Yhteisökehittäjä Seija Korhonen painotti, että hyvinvointialueiden sisällä on erilaisia kuntia ja alueita niin saavutettavuuden, etäisyyksien, väestörakenteen, taajama-asteen, asuntokuntien koon kuin pienituloisuuden osalta. Esimerkiksi ikääntyneellä maaseudulla on paljon yksinasuvia ja pienituloisuus on maaseudulla yleisempää kuin taajama-alueilla. Korhonen nosti esille myös sote-palveluja tukevat yritysten, yhdistysten, kuntien ja seurakuntien tuottamat palvelut, jotka voidaan tunnistaa maaseutuvaikutusten arvioinnin avulla.

Osallisuus maaseutuvaikutusten arvioinnin kulmakivenä

Maaseutuvaikutusten arviointi on osallistava prosessi, joka alkaa päätöksestä toteuttaa arviointi. Tämä vaatii yhteisen tahtotilan. Prosessissa on oleellista hankkia ajan tasalla olevaa tietoa alueesta ja osallistaa niin asiantuntijoita kuin paikallisia asukkaita, yhdistyksiä, yrityksiä ja kuntia arvioimaan päätösten lyhyen ja pitkän ajan vaikutuksia. Erityisasiantuntija Mari Kattilakoski korosti maaseutuvaikutusten arvioinnin menetelmän joustavuutta ja osallisuuden tärkeyttä ja kehotti ottamaan käyttöön maaseutupolitiikka.fi sivuilta löytyviä työkaluja kuten valtuustoaloitepohjaa tai hyvinvointialueille räätälöityä MVA-tarkistuslistaa.

Hyvinvointialueille on suunnattu kysely arvioinnin ja osallisuuden toteutumisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maaseutuvaikutusten arviointi on otettu käyttöön Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueilla sekä Keski-Suomessa seutuvaikutusten arviointina, jossa huomioidaan erikseen maaseutu- ja kaupunkialueet. Toivotaan, että käytäntö leviäisi kaikilla hyvinvointialueille.