Mitä maaseutuakatemiat ovat ja miksi niitä kannattaa perustaa?

Mitä maaseutu- ja saaristoakatemioilla sitten oikein tarkoitetaan? Keskeinen osa verkoston toimintaa on pohtia, millainen rakenne eri akatemioilla tulisi olla, mutta tietyt lähtökohdat ovat olleet selvillä alusta lähtien. Jokaisen akatemian tulee koostua erilaisista toimijoista, jotka yhdessä luovat pedagogista kokonaisuutta kohderyhmänään lapset ja nuoret päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Toimijat muodostavat resurssipankin, joita opettajat ja kasvattajat voivat hyödyntää opetuksessaan. Koulut ja niiden henkilöstö ovat avainasemassa, mutta niiden ei yksinään ole mahdollista vastata kaikista resursseista ja kaikesta tarvittavasta osaamisesta. Kunta voi tarjota työresursseja ja asiantuntemusta, yhdistyksillä on paikallistuntemusta, vapaaehtoisvoimia ja materiaalia, kun taas eri osaamisorgaanisaatiot (valtion viranomaiset, korkeakoulut yms.) voivat vastata asiantuntijaosaamisesta. Paikalliset yritykset voivat puolestaan antaa käyttöön monenlaisia muita resursseja.

Biosfäärialueen panostukset luontoon ja biologiaan eivät välttämättä ole yhtä kiinnostavia muiden alueiden maaseutu- ja saaristoakatemioille. Maaseutualueilla paikan identiteetti muovautuu usein paikallisen kulttuurin ja luonnon ominaispiirteiden vuorovaikutuksessa. Tarpeellisin asiantuntemus käsittääkin siksi todennäköisesti paikallista kulttuuria biologisten aspektien sijaan. Maaseutu- ja saaristoakatemioiden tulee siksi olla paikkasidonnaisia: Niiden luonteen tulee saada vapaasti muovautua paikallisten toimijoiden verkoston käsissä.

Erilaiset organisaatiot ja yhteisöt toimivat eri logiikalla ja eri intressein, mikä puolestaan vaikuttaa niiden vaikuttimiin osallistua ja asettaa vaatimuksia yhteistyön organisoinnille. Tärkeä osa SALT-verkoston työtä on siksi pohtia, miten organisointi olisi tehtävä toimivan yhteistoiminnan luomiseksi toimijoiden välille – ja totta kai myös toimijoiden kannustamiseksi itse toimintaan. Toiminnassa on mahdollista tukeutua vankkaan tutkimuspohjaan, esimerkiksi innovaatiotutkimukseen, jossa analysoidaan erilaisten toimijoiden välistä yhteistyötä uusia ideoita kehitettäessä, tai organisaatiotutkimukseen, jossa tutkitaan, miten eri organisaatiot oppivat käsittelemään uusia toimintatapoja ja yhteistyön muotoja.

Verkoston solmukohdat ovat toiminnan keskiössä. Biosfäärialueella solmukohtana toimii Biosfääriakatemia, jonka toiminta on suurelta osain säätiörahotteista. SALT-verkostossa on pohdittu mallia, jossa osaamisinstituutio, esimerkiksi täydennyskoulutuskeskus, voisi toimia tällaisena solmukohtana tarjoten muun muassa täydennyskoulutusta kurssien muodossa. Vaihtoehtoisesti voisivat useat organisaatiot, esimerkiksi kunnat ja yhdistykset, yhdessä ylläpitää verkoston solmukohtaa.

Miksi maaseutu- ja saaristoakatemiat siis ovat – tietyistä haasteista huolimatta – hyvä idea? Akatemioiden tarkoituksena on luoda maaseutukunnille työkaluja lasten ja nuorten kotiseutusuhteen edistämiseksi, samalla kun paikkakunnat kehittävät omaa identiteettiään. Vahva kotiseutusuhde on tärkeä henkilökohtaista identiteettiä rakentava tekijä. Aiemman tutkimuksen mukaan se myös edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja tekee heistä varmoja ja kyvykkäitä yksilöitä. Samalla myös heidän kiinnostuksensa osallistua ja toimia kotiseutunsa kehityksen hyväksi ja halunsa palata kasvupaikkakunnalleen, esimerkiksi toisella paikkakunnalla suoritettujen opintojen jälkeen, vahvistuvat. Kotiseutusuhteen vahvistamisesta hyötyvät näin ollen siis niin yksilö itse, paikallisyhteisö kuin kunnat ja muut viranomaiset, jotka hyötyvät erityisesti taloudellisesti aktiivisista ja elinvoimaisista paikallisyhteisöistä.

Kenneth Nordberg

Tutkijatohtori
Aluetiede, Åbo Akademi

Käännös: Niklas Ollila, Åbo Akademi