Naiskadon syyt ja seuraukset

Hyvä emäntä toi auringon tullessaan

Naiskato ei ole uusi ilmiö suomalaisella maaseudulla. Sen kurimuksesta kerrottiin jo Seitsemässä veljeksessä, jossa emännätöntä taloa verrattiin pilviseen päivään ja kituliaasti riutuvaan syysiltaan. Hyvän emännän sanottiin tuovan auringon tullessaan. Hän heräsi aamulla ensimmäisenä, teki taikinan, laittoi miehelle aamiaisen ja evästi tämän matkaan. Siitä hän kiirehti lypsämään, leipomaan ja lasta hoitamaan. Illalla miestä odotti höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Emännän työpäivä kuitenkin jatkui. Vielä yöllä hän tuskittelematta nousi pienokaistansa tyynnyttelemään.

Mediassa maaseudun vinoutuneesta sukupuolijakaumasta on kirjoitettu Seitsemän veljeksen tapaan miesten näkökulmasta. Puheenvuoroja ovat käyttäneet yksinäiset miehet ja miesten yksinäisyydestä huolestuneet tutkijat ja poliitikot (Helsingin Sanomat 2016, Maaseudun Tulevaisuus 2016, Savon Sanomat 2016). Naiskatoa on pidetty uhkana paitsi miesten myös maaseudun hyvinvoinnille, sillä ”maaseudun elinvoima on ollut pitkälti emäntien harteilla”, kuten kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila toteaa. Hän kuvailee naisten läpi historian jatkunutta uurastusta maaseudulla, maatilalla ja perheessä. Savon Sanomissa (2016) Anttila arvioi, että naiskatoa kiihdyttävät muun muassa naisten töiden väheneminen maaseudulla sekä kotiäitiyden vierastaminen ”korkean tasa-arvon kulttuurissa”.

Maaseutumaisen elinympäristön luonnonläheisyys ei riitä

Pian ilmestyvässä Maaseutukatsauksessa 2017 esitellään ilmiön laajuutta sekä pohditaan sen syitä ja seurauksia. Tilastojen mukaan maaseudun paikalliskeskuksia lukuun ottamatta enemmistö työikäisestä väestöstä on miehiä kaiken tyyppisillä maaseutualueilla. Epäsuhta on erityisen selvä harvaan asutulla maaseudulla nuorten, 18—29-vuotiaiden, ikäluokassa, jossa sataa naista kohden on 136 miestä.

Vinouman tasapainottamistoimenpiteet on syytä aloittaa varhain, sillä käsitykset maaseudusta tulevaisuuden asuinpaikkana alkavat rakentua lapsuudessa. Kunnissa voidaan tehdä paljon sen eteen, että tytöt ja pojat kokevat maaseudun hyväksi paikaksi elää.

Maaseutumaisen elinympäristön luonnonläheisyys metsästys- ja kalastus- ja mopoilumahdollisuuksineen ei ole riittävä valttikortti, vaan sen lisäksi on huolehdittava sujuvasta arjesta lähikouluineen, kuljetuksineen ja harrastusmahdollisuuksineen. Toisen asteen koulutuksen saatavuuden turvaaminen ei ole yksin kuntien käsissä, mutta kunnissakin voidaan tehdä päätöksiä, jotka vähentävät nuorten tyttöjen poismuuttoa heti peruskoulun jälkeen. Toisen asteen koulutuksen keskittäminen on erityisen ongelmallista nuorten miesten näkökulmasta, sillä maaseudulla asuvien miesten koulutusaste on jo tällä hetkellä selvästi alhaisempi kuin naisten.

Asenteet suotuisan kehityksen esteinä

Työsarkaa riittää myös asenteissa. Tyypillinen maaseudulla asuva nainen ei ole maatilan emäntä, kuten Sirkka-Liisa Anttilan kommenteista voisi päätellä, vaan palkkatyössä käyvä nainen, jonka työpaikka on useimmiten julkisissa palveluissa. Jotta hän voi käydä töissä, tarvitaan työpaikkoja ja toimivia lasten päivähoitopalveluja, sillä siirtymistä laajamittaiseen kotiäitiyteen on tuskin odotettavissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Mikäli nämäkin peruspalvelut on tuotettava itse tai kyläyhdistyksen voimin, näyttäytyvät kaupungit arvatenkin naisten näkökulmasta maaseutua vetovoimaisempina asuinympäristöinä. Kuntatasolla konkreettinen tapa estää tällaisten kaupungin ja maaseudun välisten jakojen syntymistä on säilyttää kattava ja toimiva lapsi- ja perhepalveluverkko. Näin työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on mahdollista yhtä lailla maaseudulla ja kaupungeissa.

Mikäli naisten poismuutto jatkuu, on todella syytä huoleen, sillä monet maaseudun toiminnot ovat siirtyneet naisten käsiin. Heillä on keskeinen rooli yhdistyksissä ja järjestöissä. Nykyisin esimerkiksi 75 prosenttia kyläasiamiehistä ja 70 prosenttia Leader-ryhmien toiminnanjohtajista on naisia. Vain keskeiset kuntapäättäjät, jotka päättävät palvelujen ja sitä kautta maaseutukuntien kohtaloista, ovat pääasiassa miehiä.

Maaseutukatsaus 2017 julkistetaan Maaseutuparlamentissa 2017, 2.9. Leppävirralla.

Lähteet:

Helsingin Sanomat (2016). Yksin jääneet – kymmenissä Suomen kunnissa miehille ei riitä naisia. 15.5.2016. http://www.hs.fi/sunnuntai/art... (luettu 6.7.2016)

Maaseudun tulevaisuus (2016). Keskustan Anttila: Naiskato ja yksinäisyys uhkaavat maaseutua. 15.10.2016. http://www.maaseuduntulevaisuu... (luettu 6.7.2017)

Savon Sanomat (2016). Kansanedustaja: Maaseutukuntia uhkaa naiskato, sukupuolijakauma kuin Kiinassa. 15.10.2016. http://www.savonsanomat.fi/etu... 6.7.2017)