Vain muutos on pysyvää – maaseudun yritykset vastaavat kestävyysmurrokseen

Ryhmän alkuperäisen vetäjän Pasi Saukkosen (Itä-Suomen yliopisto, Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia) joutuessa peruuttamaan osallistumisensa vetovastuu lankesi allekirjoittaneen ja LAB-ammattikorkeakoulun Emmi Maijasen kontolle. Pasin hyvän pohjatyön ansiosta selvisimme tehtävästä kunnialla. Kuullut esitykset muodostivat toisiaan täydentävän monipuolisen kattauksen, ja niiden jälkeen keskustelut käynnistyivät kuin itsestään.

Esityksiä ryhmässä oli kaikkiaan seitsemän. Keskeinen viesti oli se, että kestävyysmurroksessa pärjäämisen avaimia ovat tieto ja osaaminen, jotka luovat pohjan mahdollisuuksiin tarttumiseen ja uudistumiseen.

Tietotalous tarjoaa mahdollisuuksia maaseudulle

Luonnonvarakeskuksen Mikko Weckroth, Michael Kull ja Hilkka Vihinen käynnistivät tiivistahtisen iltapäivän esityksellään, joka pureutui tietoperusteisen talouden mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin maaseudulla. Esityksessä kyseenalaistettiin näkemys tietotaloudesta yksinomaan urbaanina ilmiönä. ”Tietotalouden urbaani vinouma” sai huutia monista näkökulmista ja esimerkiksi sijoittumiseen ja asukastiheyteen sekä erilaisiin kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakennettuihin uskomuksiin pohjaavat selitykset haastettiin. Yksi kantavista ajatuksista oli, ettei maaseutua ja kaupunkia tulisi nähdä toisiaan ulossulkevina luonnollisina vastapareina, vaan pikemminkin moniulotteisina ja tahoisina maantieteellisinä kokonaisuuksina, joiden roolia tulisi tarkastella ilman lukkoon lyötyjä ennakkokäsityksiä. Maaseutualueet voivat menestyä tietotaloudessa siinä missä kaupungitkin.

Tukea ja uusia toimintamalleja tarvitaan

LAB-ammattikorkeakoulun Emmi Maijanen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Meri Valta jatkoivat omassa esityksessään samoilla linjoilla. Heidän haastattelemansa yrittäjät näkivät tietotyön ulottuvan kaikille maaseudun toimialoille alkutuotannosta ohjelmointiin. Digitaalisuuden myötä yrityksen sijainnin merkitys väheni. Asiakkuuksia voitiin solmia ympäri maailman. Maaseutuyrittäjyyden tukeminen edellyttää yrittäjien tarpeiden tunnistamista, joustavia ja ketteriä yritystukia, sekä henkistä sparrausta.

Aapo Jumppanen ja Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista jakoivat näkemyksen yrittäjien tarpeiden tunnistamisesta esityksessään, jossa avattiin eteläpohjalaisten matkailuyritysten näkökulmia kestävyyteen. Konkreettisten liiketaloudellisten hyötyjen osoittaminen yhdessä koulutuksen kanssa tunnistettiin tehokkaimmiksi keinoiksi vahvistaa yritysten kestävää liiketoimintaa. Keskustelua herätti erityisesti havainto siitä, että moni yrittäjä tekee kestävyyteen tähtääviä toimenpiteitä, vaikka ei niistä välttämättä sellaisina puhu tai nosta niitä esiin markkinoinnissaan.

Kestävyyden tematiikan parissa Etelä-Pohjanmaalla liikkuivat myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Leena Viitaharju, Ada Trogen, Hannele Suvanto sekä Merja Lähdesmäki. Alkamassa olevan Vihreän talouden innovaatiot -hankkeen tavoitteena on edistää julkisen ja yksityisen sektorin valmiuksia kehittää yhteistyössä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä innovaatioita erityisesti elintarvike- ja hoiva-alalla. Tavoitteena on kehittää prosessimalli yritysten ja julkisten toimijoiden kestävälle innovaatioyhteistyölle.

Haasteita ja onnistumisia

Pekka Mytty LAB-ammattikorkeakoulusta oli tutkinut 42 Leader-ryhmän kehittämisstrategioita ohjelmakaudelta 2014–2020 etsien niistä viitteitä tietointensiiviseen talouteen. Tulokset jäivät laihoiksi. Yhteyttä tietointensiivisen yritystoiminnan maaseudulle sijoittumisen ja Leader-strategioiden välillä ei löydetty. Sen sijaan tuloksissa nousivat trendeinä esille mm. yhteistyö, matkailu ja nuoret. Vaikuttaisi siltä, ettei tietointensiivistä yritystoimintaa oltu nähty merkittävä tekijänä maaseudun paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuloksista ei kannata kuitenkaan vetää. Strategioiden valmistelun aikaan 2010-luvun alkupuolella ovat painottuneet eri asiat, kuin nyt 2020-luvulla. Ohjelmakauden 2023–2027 osalta tulokset voisivat siis olla hyvin erilaiset.

Inna Kopoteva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista pohti omassa esityksessään matkailun ja historiantutkimuksen yhdistämistä kansainvälisessä Kustaa III – Sprengtporten – Katariina II – hankkeessa. Historiatiedon tuotteistaminen vaatii läheistä yhteistyötä yrittäjien ja tutkijoiden välillä. Yrittäminen edellyttää nopeita konkreettisia tekoja, siinä missä tutkimustyö on pohdiskelevaa ja hidastempoisempaa. Ihannetapauksessa tuotteistamisen tueksi löytyy välittäjä, jolla on kokemusta ja kykyä toimia näiden maailmojen välillä.

Uusi yritysmuoto maaseudulle?

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Katja Rinne-Kosken ja Merja Lähdesmäen mukaan yhteisölähtöiset yhteiskunnalliset yritykset voivat tulevaisuudessa tarjota vastauksia muun muassa maaseudun paikallisyhteisöjen kutistuvaan palvelutarjontaan. Yhteiskunnallinen yrittäjyys nähdään usein uutena, urbaanina toimintatapana, vaikka siinä on paljon yhtäläisyyksiä siihen, miten maaseutuyhteisöissä on totuttu toimimaan. Yhteiskunnalliset yritykset ovat yhteisöjen omistamia ja perustamia, ja niiden tehtävänä on vastata paikallisiin tarpeisiin liiketoimintansa kautta. Maaseudulla mahdollinen voitto käytetään pääosin kylän tai kyläyrityksen kehittämiseen.

Tahdotko tietää lisää?

Esitysten tarkemmat kuvaukset löytyvät Maaseutututkijatapaamisen abstraktikirjasta, joka löytyy tapahtuman verkkosivuilta Maaseutututkijatapaaminen 2022. Myös osa tämän ja muiden työryhmien esityksistä on tarjolla samalla verkkosivulla. Luonnollisesti lisätietoja voi kysyä suoraan myös esittäjiltä itseltään. Myös maaseutupolitiikan TUUMA-verkosto keskittyy toimissaan uuden työn ja yrittäjyyden mahdollisuuksien vahvistamiseen maaseutualueilla osana kestävyyssiirtymää.