Paikkaperustainen kehittäminen ja politiikka

Paikkaperustaisuus pähkinänkuoressa

Paikkaperustainen kehittäminen ja politiikka tarkoittaa, että kehittämistoimet, politiikka ja politiikan valmistelu huomioi, että alueet ovat erilaisia ja ne tarvitsevat vahvistuakseen kullekin alueelle räätälöityjä kehittämistoimia, joissa alueen resurssit tunnistetaan ja tarpeisiin vastataan. Paikkaperustaisessa kehittämisessä työ tapahtuu laajassa yhteistyössä. 

Paikkaperustainen kehittäminen:

• tarkastelee yhteiskuntaa tilassa paikallisuuksien kokoamina suhteina, mittakaavoina ja verkostorakenteina
• vastaa globaalitalouden haasteisiin alueen älykkään erikoistumisen kautta
• perustuu kansalaisten, hallinnon, yritysten ja korkeakoulujen väliseen vuoropuheluun yhteisen paikallisen kehittämisen vision ja ohjelman muodostamisessa sekä toteuttamisessa
• perustuu alueen toimijoiden yhteiseen tahtoon sekä kykyyn koota, valita ja koordinoida toimintoja temaattisina kokonaisuuksina
• on yhä useammin fyysisen sijainnillisuuden ulkopuolelta käsin eri intressi- tai toimijaryhmien kannanottoina tapahtuvaa paikkojen ”tekemistä”.

(Ilkka Luoto, Seija Wirkkala, TEM Raportteja 2/2017)

Materiaalia

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu Paikkaperustainen kehittäminen strategisena ohjenuorana (TEM raportteja 2/2017) antaa politiikkasuositukset siitä, miksi ja miten mallia kannattaa hyödyntää laajemmin yhteiskuntarakentamisessa. Julkaisu on luettavissa valtioneuvoston julkaisuarkistosta VALTOsta.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa Näkökulmana paikkaperustainen yhteiskunta (TEM julkaisuja 25/2016) syvennytään paikkaperustaisen kehittämisen filosofiaan ja menetelmän mahdollisuuksiin. Julkaisu on luettavissa valtioneuvoston julkaisuarkistosta VALTOsta.