Digikansalaisten Suomi on mahdollinen

Kolmen korkeakoulun yhteisessä tutkimushankkeessa on tarkasteltu palveluiden saavutettavuutta alueellisten ja väestöryhmittäisten erityispiirteiden ja tasa-arvon näkökulmista. Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –tutkimuksen tilasi valtioneuvoston asettama Maaseutupolitiikan neuvosto MANE.

Lappi, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala tutkimusmaakuntina

Hankkeessa tutkittiin sähköisten palveluiden käyttöä ja digikansalaisuuden muotoutumisen reunaehtoja kolmessa erilaisessa maakunnassa: Lapissa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Maakunnissa tehtiin kyselyjä sekä kansalaisille että viranomaisille. Lisäksi järjestettiin alueellisia työpajoja ja haastateltiin järjestösektorin toimijoita.

Hankkeessa on paikallistettu maaseudun verkkopalveluiden tuottamisen kehittämiskohteita. Digi-infrastruktuurissa on puutteita, mutta suurin haaste on kansalaisten osallistaminen digipalveluiden hyödyntäjiksi ja kehittäjiksi. Riskinä on, että taloudellisia mahdollisuuksia hukataan eriarvoisen aseman vuoksi.

Digikansalaisuus edellyttää tiettyä minimiosaamistasoa hyödyntää digitalisaatiota elämisen arjessa. Ei riitä, että asukas on pelkkä palveluja käyttävä asiakas, vaan hänen tulisi olla myös yhteistoimija ja aktiivinen digikansalainen. Perusinfrastruktuurin on luonnollisesti oltava kunnossa koko maassa.

Tutkimuksen mukaan kaupunkiseutujen asukkailla näyttäisi olevan ainakin jossain määrin paremmat valmiudet ja edellytykset digitalisaation hyödyntämiseen kuin kaupunkikunnista syrjäisempien maaseutukuntien asukkailla.

Tutkijoiden mukaan maaseutupolitiikan toteutumisen esteenä voidaan pitää digitaalista syrjäytymistä osana kansalaisten marginalisoitumiskehitystä tietoyhteiskunnasta. Lisäksi erityisesti julkisrahoitteisten digipalveluiden kehittämisessä on haasteena resurssi-, tieto- ja osaamistarpeiden eriarvoisuus.

Tökkivä internetasiointi jättää epävarman olon

Kansalaiskyselyyn vastanneet haluavat pitää internetasioinnin rinnalla perinteiset palvelut niiden toimivuuden ja luotettavuuden takia. Sujuva asiointikokemus on ensiarvoisen tärkeää, kun asiointi siirtyy internetiin henkilökohtaisen asioinnin tai puhelinasioinnin sijaan.

Tärkeimpinä digiasioinnin reunaehtoina pidettiin internetliittymän toimintavarmuutta ilman teknisiä ongelmia. Verkkopalvelun helppokäyttöisyyttä ja mahdollisuutta asioida ajasta ja paikasta riippumatta arvostetaan. Lisäksi niin kansalaiset kuin viranomaiset pitivät digiasiointia ainakin jossain määrin hyvänä vaihtoehtona viranomaiskäynnille.

Infrastruktuuri ei kuitenkaan palveluiden tuottajien näkökulmasta mahdollista digipalveluiden täysimääräistä hyödyntämistä Pohjois-Karjalan ja Lapin harvaan asutuilla alueilla, joissa kansalaisten eriarvoisuus koettiin ongelmaksi ja tietohallinnon kykyä ratkaista kohdattuja ongelmia pidettiin varsinkin Lapissa riittämättöminä.

Digipalvelut eroavat huomattavasti kasvokkain toteutuvista julkisista palveluista (esim. useimmat terveys- ja sosiaalipalvelut). Digi-palveluihin tulisi luoda myöhästymisistä, toimimattomuudesta yms. syistä johtuvissa tapauksissa korvaus- ja vakuutusjärjestelmä. Nyt digipalvelujen toimimattomuusongelmat jäävät lähes poikkeuksetta käyttäjien murheeksi.

Tutkijat ehdottavat harvaan asutuille alueille enemmän asiointikioskeja ym. uusia asiointimuotoja, joissa olisi tarvittaessa mahdollisuus opastettuun, matalan kynnyksen verkkoasiointiin. Digipalveluissa asiakkaan (käyttäjän) osallistuminen palveluiden toimivuuden arviointiin ja kehittämiseen tulee turvata.

Digikansalaisuuden perusedellytykset ovat kansallinen kysymys

Maakuntien viranomaiset puolestaan pitivät digitalisaatiota Suomessa liian tuottajavetoisena, eikä hallinnon vanhoja toimintamalleja ole kyetty tarpeeksi uudistamaan digitalisaatiota tukemaan.

Kansalaisten ehdotuksissa internetperustaisten asioinnin kehittämiseksi korostui sivustojen muuttaminen helppokäyttöisemmiksi ja käytettävämmiksi sekä palautepalvelun kehittäminen esimerkiksi chat-palveluiden käyttöönoton muodossa.

Viranomaisten ehdotuksissa korostuu vahvasti valtion rooli internetperustaisten palvelujen kehittämisessä. Tähän liittyy sekä toimivien tietoliikenneyhteyksien takaaminen koko maahan että yhtenäiset eri palveluntuottajien tarjoamat palvelut.

Tutkijoiden mukaan digitalisaatio lisää alueiden elinvoimaisuutta ja kansalaisten elämisen mahdollisuuksia myös harvaan asutulla maaseudulla, jos digitalisaation mahdollisuudet otetaan optimaalisesti hyötykäyttöön niin palveluja tuottavien tahojen kuin palveluja käyttävien kansalaistenkin keskuudessa. Ennakoiva, alueiden tilanneanalyysiin perustuva resursointi digitalisaation mahdollistavaan perusinfraan luo positiivisen kehityssuunnan Suomen eri alueilla asuville kansalaisille ja toimijatahoille.

Verkkoasiointitaitojen minimitaso on mahdollista turvata kaikille

Minimitaso tarkoittaa digipassi kaikille –ajattelua, jonka ylläpitoa ja sujumista tulisi ohjata kansallisesti. Edelleen aktiivikäyttäjän tavoitetasoon voisi liittyy palkintoja ja bonuksia digipalvelujen laaja-alaisesta käyttämisestä. Tämä kannustaisi minimitason käyttäjiä kehittämään osaamistaan ja toimia digipalvelujen omaksumisessa.

Keskeinen kehittämiskohde sekä palvelujen käyttäjien että tuottajien näkökulmasta on palveluprosessien, palveluketjujen ja palvelutilanteen seurannan järjestäminen. Digitaalisten palveluiden toimivuutta varten tulisi luoda seurantajärjestelmä ja –käytännöt.

Kansallinen digimenestysstrategia on realismia

Digipalveluiden kehittämisessä oleellista on tietoisesti rakentaa palvelujen kehittämiskulttuuria.

Tutkimustulosten mukaan Suomen nykyisistä vahvuuksista ja lähitulevaisuuden mahdollisuuksista voidaan laatia digimenestysstrategia, jossa nykytilanteen heikkoudet voidaan minimoida.

Avainasemassa on yleisen myönteisen digitietoisuuden aikaansaaminen myös digiepäilijöiden keskuudessa. Ennakoiva, alueiden tilanneanalyysiin perustuva resursointi digitalisaation mahdollistavaan perusinfraan optimaalisimmillaan luo positiivisen kehityssuunnan maamme eri alueilla asuville kansalaisille ja toimijatahoille.

Tiedustelut

Ville Kivivirta, p. 044 972 9226, etunimi.sukunimi@ulapland.fi

Leena Viinamäki, p. 0400 142 445, etunimi.sukunimi@lapinamk.fi

Taustaa

Tutkijaryhmä

Antti Syväjärvi, FT, HTT professori: hankkeen akateeminen johtaja

Ville Kivivirta, HTT, tutkijatohtori, hallintotiede, Lapin yliopisto

Arto Selkälä, YTT, tutkijatohtori/tilastotieteen lehtori, Lapin yliopisto

Asko Suikkanen, YTT, emeritusprofessori, sosiologia, Lapin yliopisto

Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu

Olli Voutilainen, FT, KTM, tutkimuspäällikkö, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti

Tutkimusraportin tiedot

Viinamäki, Leena & Kivivirta, Ville & Selkälä, Arto & Voutilainen, Olli & Syväjärvi, Antti & Suikkanen, Asko 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017.

Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-190-0

Keskeiset käsitteet

• Digitalisaatio on se kehityssuunta, jossa eri elämänaloja integroidaan digitaalisiin informaatio- ja kommunikaatioinfrastruktuureihin.
• Digikansalaisella tarkoitetaan ihmistä, joka kykenee osallistumaan digitaalisen yhteiskunnan toimintaan.
• Saavutettavuutta voidaan lähestyä etäisyyksien ohella sosiaalisesti tasa-arvoisesta näkökulmasta sekä myös ekologisesti ja taloudellisesti.