Digisyrjäytymisen juurisyyt pitää tunnistaa, jotta ongelmaan pystytään puuttumaan

Kiihtyvällä digitalisaatiolla on moninaisia vaikutuksia yhteiskunnalle ja yksilöille. Pahimmillaan palveluiden digitalisointi uhkaa jättää osan kansalaisista yhteiskunnan ulkopuolelle. Olemme työssämme pohjoissavolaisella maaseudulla nähneet alati kiihtyvän digitalisaation ja yhtäaikaisesti tapahtuvan palvelujen etääntymisen uhkien jo toteutuvan.

Digitaalisten palvelujen saavutettavuuden vaikeudet koskevat erityisesti niitä ryhmiä, jotka ”ovat jo ennestään hyvinvointiyhteiskunnan reunamilla”.

Digitalisaatiosta odotetaan suuria säästöjä, mutta toteuma voi jäädä odotettua pienemmäksi. Ne kohderyhmät, jotka palveluja eniten käyttävät, eivät välttämättä siirry odotetulla volyymilla sähköisten palveluiden käyttäjiksi.

Syitä digittömyyteen on monia. Digiosallisuuden ratkaisuksi esitetään usein digitukea. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) velvoittaa viranomaisen neuvomaan digitaalisten palvelujensa käyttämisessä. Digituen toteutukseen on kuitenkin varattuna pahimmillaan jopa nollaresurssit.

Vesannon kunnan ja Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n Henkkarit kaikille -kampanja sai keväällä valtakunnallisen vuoden 2024 digitukiteko -tunnustuksen.

Kampanjassa haetaan ratkaisuja digisyrjäytymisen yhteen tunnistettuun juurisyyhyn. Monet sähköiset palvelut vaativat vahvaa tunnistautumista, jonka hankkimiseen tarvitaan henkilöllisyystodistus – voimassa oleva passi tai henkilökortti. Itä-Suomen maaseudulla pitkien välimatkojen pienissä kunnissa, joissa ei ole valokuvaamoa, poliisin lupapalveluita tai julkista liikennettäkään, monelle kynnys henkilöllisyystodistuksen hankkimiseen on ollut korkea.

Kynnyksen madaltaminen henkilöllisyystodistuksen saamiseen on ensimmäinen askel siihen, että apua sähköiseen asiointiin ylipäätään voi ottaa vastaan. Ilman vahvan tunnistautumisen välinettä ihmiset jäävät ulkopuolelle paitsi useista arkeen ja elämään kuuluvista palveluista, myös tiedosta. Kun tieto on saatavilla pääosin netistä, jää digitön pahimmillaan todella yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kampanja, joka sai alkunsa ruohonjuuritason havainnosta, vastaa kuitenkin vain yhteen digisyrjäytymisen juurisyyhyn. Miten tarttuisimme muihin tunnistettuihin juurisyihin ja tunnistaisimme niitä, joita ei vielä ole tunnistettu?

Digitalisaatio mahdollistaa paljon hyvää. Emme saa kuitenkaan unohtaa heitä, joille se hyvä ei ole tavoitettavissa.

Digisyrjäytymisen haasteet ovat laaja ja monisyinen kokonaisuus, joka nivoutuu muihin yhteiskunnassa yhtä aikaa tapahtuviin muutoksiin. Digisyrjäytyminen on viheliäinen ongelma, johon ei ole vain yhtä autuaaksi tekevää ratkaisua.

Lisäksi digin käyttäjää ei tule nähdä staattisena oliona, joka kerran opittuaan ja digitaaliset laitteet ja palvelut käyttöön otettuaan on aina kykenevä. Kenelle tahansa meistä voi esimerkiksi toimintakyvyn muutosten takia tulla äkillinen stoppi digin käytössä. Tällöin on oltava myös vaihtoehtoisia tapoja.

Digitaaliset ratkaisut ovat myös todellinen mahdollisuus maaseudulle – mikäli puitteet olisivat kunnossa. 3G-verkon alasajon vaikutuksista on uutisoitu paljon (muun muassa MT 11.9.).

Samaan aikaan operaattoreiden suunnalta kuuluva viesti on ollut, että yhteydet ovat itse asiassa vain parantuneet. Itsekin kaupungin läheisellä maaseudulla etätöitä tekevänä, alueella, jossa 5G-verkon piti olla huippuluokkaa, jouduin siirtymään ulos kodistani käydäkseni keskustelun operaattorin asiakaspalvelun kanssa puhelun pätkimisen vuoksi.

Sain kuulla kiinteistömme sijaitsevan ”erittäin haasteellisella alueella”.

Miksi operaattoreiden sanomaa kattavasta peitosta ja jopa paremmista yhteyksistä ei kyseenalaisteta?

Hallitus on aloittanut hankkeen digitalisaation esteiden purkamisesta. Hankkeen tarkoituksena on purkaa digitalisaation esteitä julkishallinnossa. Hanke on epäilemättä tarpeellinen ja ajankohtainen.

Mutta kuka purkaisi digiesteitä sieltä toisesta päästä, ruohonjuuritasolta päin?

Niin pitkään kuin millään taholla ei ole selkeää kokonaiskuvaa eikä kokonaisvastuuta digisyrjäytymisen tilanteesta, entistä suurempi osa meistä digisyrjäytyy. Kun juurisyitä ei tunnisteta, ei niihin osata puuttuakaan. Ja vaikka valtaosa väestöstä hoitaakin asiansa näppärästi diginä, on joukossamme ihmisiä, joille digi ei ole eikä missään vaiheessa tule olemaan vaihtoehto.

Hyvinvointiyhteiskunnan mittarina voinee pitää sitä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiaan.

Nyt, digikelkan vauhdin entisestään kiihtyessä on viimeinen hetki pitää huolta siitä, että emme pudota toisia kokonaan kyydistä. Heille, jotka eivät koskaan kelkan kyytiin pääsekään, on mahdollistettava vaihtoehtoinen kulkemismuoto.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.10.2024

PS. parhaillaan on käynnissä Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston MaaseutuDigi –tutkimus, jonka tavoitteena on tuottaa syvällisempää ymmärrystä niin digisyrjäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä kuin keinoista, joiden kautta niihin voidaan vaikuttaa. Lue hankkeesta lisää: https://uefconnect.uef.fi/tutk...