Kuva Suomen väestö- ja aluekehityksestä monipuolistuu

PTT:n, Luken, Oulun yliopiston ja 4FRONT:n tutkimuksessa selvitettiin työn ja työvoiman alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden nykytilaa. Erityisesti tutkittiin alueellisen liikkuvuuden roolia työmarkkinoiden toiminnassa ja kohtaanto-ongelman ratkaisussa sekä monipaikkaisuuden merkitystä julkisten palveluiden ja infrastruktuurin suunnittelussa.

Alueellinen kohtaanto ei ole ensisijainen pulma

Pendelöinnissä tapahtunut selvä muutos 2010-luvulla

Tutkimus vahvistaa, että väestö keskittyy muuttoliikkeen seurauksena suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön. Myös työssäkäynti oman asuinkunnan tai -seutukunnan ulkopuolella on lisääntynyt jo pitkään. Samoin työmatkojen pituudet ja hyvin pitkien työmatkojen osuus ovat kasvaneet.

Toisessa kunnassa työssäkäynnissä eli pendelöinnissä havaittiin selvä muutos 2010-luvulla. Pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, mutta vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat ovat kasvaneet tätä nopeammin. Nuorissa ikäluokissa pendelöinnin kasvu on pysähtynyt. 

Tutkimuksen mukaan alueellisten työmarkkinoiden kehitys viittaa siihen, että alueellinen kohtaanto ei ole ensisijainen pulma. Työllisyystilanne on parantunut kaikilla alueilla, ja avointen työpaikkojen määrä on kasvanut koko maassa. Samalla erot alueiden välillä työttömyys- ja työllisyysasteissa ovat selvästi pienentyneet 2000-luvulla.

Liikkuvuuden edelleen lisääminen tehoton väline

Tutkimuksessa todetaan, että työttömyyden hoidossa alueellisen liikkuvuuden edelleen lisääminen onkin melko tehoton väline. Ei ole näyttöä siitä, että liikkuvuuden puute olisi keskeinen tekijä työttömyysongelmassa.

Tutkimuksen suosituksia liikkuvuuden edistämiseen ovat:

• Politiikan tulisi mahdollistaa liikkuvuus erityisesti kaavoittamalla riittävästi asuntoja, varmistamalla vuokra-asuntojen tarjonta sekä kehittämällä liikenne- ja viestintäinfrastruktuuria.
• Uudet voimakkaat liikkumisen tuet eivät ole perusteltuja. Uhkana on, että tuetaan toimintaa, joka tapahtuisi joka tapauksessa. Lisäksi taloudellisten kannusteiden vaikutus liikkuvuuteen on pieni.
• Uudelleen kouluttautuminen on luultavasti parempi vaihtoehto työllistymisen kannalta kuin muutto. Monesti uudelleen kouluttautuminen on tarpeen myös muuton yhteydessä.
  

Monipaikkaisuus muuttaa käsitystä väestö- ja aluekehityksestä

Monipaikkaisuus muuttaa huomattavasti tavanomaista käsitystä Suomen väestö- ja aluekehityksestä. Kun vakinaisten asukkaiden lisäksi otetaan mukaan alueella työssäkäyvät sekä kausiväestö, huomataan että tilastoissa yliarvioidaan kaupunkien ja aliarvioidaan harvaan asuttujen alueiden väkimäärä. 

Kasvu-taantuminen-jaon sijaan aluerakenteessa useita sävyjä

Tutkimuksen mukaan potentiaalisesti monipaikkaisiksi työntekijöiksi voidaan paikkatiedon perusteella tunnistaa noin 3,6 prosenttia työllisistä eli noin 75 000 henkeä. 

Kausiasuminen Suomen sisällä koskee arviolta 2,4 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Etelä-Savossa on heinäkuussa keskimäärin 83 000 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. Voidaan ajatella, että maakuntaan ”syntyy” heinäkuussa kaksi keskisuurta kaupunkia.

Kaksijakoisen kasvu–taantuminen-jaon sijaan aluerakenteessa on useita sävyjä: kausittaisesti kasvavat alueet ovat yleisempiä kuin taantuvat alueet, ja kasvuverkosto ulottuu läpi maan Etelä-Suomesta Lappiin asti. Kun tilastoissa näkymätön kausiväestö otetaan huomioon, vain neljäsosa maamme pinta-alasta luokittuu kokonaan taantuvaksi alueeksi.

Tutkimuksen suosituksia monipaikkaisuuden edistämiseen:

• Monipaikkaisuuden kriteereistä ja tilastoinnista tulisi käynnistää erillinen selvitys. Kehitystyössä voitaisiin hyödyntää säännöllisiä barometrejä, kuten Asukas-, Mökki- ja Maaseutubarometreja sekä mobiilidataa.
• Nopeat tietoliikenneyhteydet, kuten valokuitu, ovat monipaikkaisuuden edellytys.
• Ekologisen autoilun infraa, kuten latauspisteitä, tarvitaan myös harvaan asutuille alueille.
• Julkisten palvelujen tuotannossa pitäisi huomioida paremmin kausiasujat. Esimerkiksi mahdollisuutta valita oma terveysasema nykyistä lyhyemmäksi ajaksi minä tahansa vuodenaikana.

Materiaalit

Tutkimusraportti ”Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö” on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Pellervon taloustutkimus PTT, Luonnonvarakeskus, Oulun yliopisto ja 4FRONT oy. 

Tutkimusraportti ja politiikkasuositukset ovat luettavissa valtioneuvoston kanslian ylläpitämien Tietokäyttöön.fi -sivustolta. 

Hankkeessa tuotettiin verkkokartta työssäkäynnin alueellisesta rakenteesta (https://www.oulu.fi/paikkatiet... toiselle sivustolle). Kartta avaa näkymän työvoiman alueiden väliseen liikkumiseen sekä monipaikkaisuuden alueelliseen laajuuteen ja maantieteelliseen rakenteeseen.

Lisätietoja:

Työvoiman alueellinen liikkuminen: 

Ennustepäällikkö Janne Huovari, Pellervon taloustutkimus, p. 040 164 8141, janne.huovari@ptt.fi

Monipaikkaisuus:

Tutkimusprofessori Hilkka Vihinen, Luonnonvarakeskus, p. 0295 326 633, hilkka.vihinen@luke.fi