Maaseutupolitiikan kannat EU:n seuraavaan kauteen

Maaseutupolitiikan kannat EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisioon

Valtioneuvoston asettaman poikkihallinnollisen ja sektorit ylittävän suomalaisen maaseutupolitiikan neuvoston kanta EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisioon, sen toteutukseen ja jatkoon.

Espanjan puheenjohtajuuskauden aikana on laadittu ja Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt (20.11.2023) päätelmät EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisiosta. Päätelmiä on odotettu ja ovat olleet tervetulleita. EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio on tärkeä ja kannatettava kokonaisuus koko unionin osalta ja tulisikin saada arvoisensa painotuksen EU:n politiikassa.

EU:n maaseutuvisio on monelta osin linjassa maaseutupolitiikan neuvoston johdolla laaditun maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2021-2027 kanssa. Vision toimenpideohjelma, siihen kytketty maaseutusopimus ja maaseudun seurantakeskus myös heijastavat monelta osin maaseutupolitiikan neuvoston tehtäviä ja sen verkostoa, maaseutupolitiikan temaattisten verkostojen toimintaa sekä valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoituksen kautta tuotettua arvokasta tietoa ja analyysia. Maaseutupolitiikan kautta toteutetaan ja edistetään myös EU:n maaseutuvision tavoitteita.

Maaseutualueet toimivat menestystekijöinä, kun maaseuduilla asu ihmisiä, alueilla toimii aktiivisia yhteisöjä ja kehittyy yrityksiä ja elinkeinoja. Maaseutualueilla on oltava hyvät edellytykset asua ja elää, yrittää ja liikkua sekä osallistua yhteiskunnan rakentumiseen. Niistä edellytyksistä kuin myös ihmisten tasavertaisista mahdollisuuksista kehittää ja kehittyä on julkisen vallan kantava vastuu niin EU, jäsenvaltio, alue kuin paikallisella tasolla. Investointi maaseutualueiden ihmisiin, yhteisöihin ja yrityksiin on investointi parempaan tulevaisuuteen.

Maaseutupolitiikan neuvoston kannat

Maaseutupolitiikan neuvosto

1. korostaa elävän, asuttavan, saavutettavan ja uudistuvan maaseudun merkitystä Suomen ja koko Euroopan hyvinvoinnin, huoltovarmuuden ja turvallisuuden peruskivenä. Maaseutu-ulottuvuus on oltava läsnä ja näkyvissä kaikissa EU-politiikoissa, mikäli halutaan aidosti toteuttaa EU:n pitkän aikavälin vision tavoitteita ja toimenpiteitä. Niin EU-tasolla kuin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on luotava paremmat rakenteet ja edellytykset paikkaperusteiselle kehittämiselle ja politiikalle.
2. alleviivaa maaseutuvaikutusten arvioinnin merkitystä maaseutualueita suoraan ja välillisesti koskevissa EU-lainvalmisteluissa. EU-tasolla on näytettävä esimerkkiä jäsenmaille ja käytävä aktiivista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa EU-lainsäädännön toimeenpanon maaseutuvaikutuksista. Tilastotiedon ja tilastoihin pohjautuvan analyysin lisäksi myös EU-tasolla on ylläpidettävä ja kehitettävä vuoropuhelua ja osallisuuden toimintamalleja piilon jäävien maaseutuvaikutusten näkyväksi tekemiseksi. On myös pystyttävä osoittamaan ratkaisuja kielteisten maaseutuvaikutusten minimoimiseksi ennakkoon.
3. näkee keskeisenä tavoitteena EU:n horisontaalisen maaseutupoliittisen strategian luomisen. Strategialla voidaan vastata EU:n monimuotoisten ja erilaisten maaseutualueiden haasteisiin, tarpeisiin ja mahdollisuuksiin ja vahvistaa paikkaperustaisia ratkaisuja. Keskeistä on sovittaa yhteen eri EU-politiikkasektoreiden lainsäädäntöä, ohjelmia ja rahoitusta, arvioida niiden maaseutuvaikutuksia sekä parantaa EU-politiikan osuvuutta maaseutualueille.
4. tunnistaa ilmastonmuutoksesta johtuvien erilaisten alueellisten vaikutusten merkityksen myös maaseutualueiden kehittämisen kannalta, esimerkiksi Pohjois-Euroopassa. Erilaisten maaseutualueiden tarpeet, voimavarat ja potentiaali on pystyttävä tunnistamaan ja niihin on kyettävä vastaamaan entistä paremmin myös EU-tasolla.
5. alleviivaa muuttuneen turvallisuustilanteen vaikutuksia erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa ja koko EU:n itärajalla. Tulevaisuuden elinvoima rakentuu näillä alueilla kolmen ilmansuunnan varaan. Rajaseutujen, harvaan asutun maaseudun ja saariston asukkaiden, yrittäjien ja yhteisöjen mahdollisuudet uudistaa elinvoimaa on olennaista huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta. Maantieteellistä ja digitaalista saavutettavuutta, peruspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä asuttavuutta on vahvistettava näillä alueilla, ja siitä tulee julkisen vallan kantaa vastuu.
6. painottaa maaseudun eri-ikäisten ja eri taustaisten asukkaiden tarpeiden, voimavarojen ja mahdollisuuksien tunnistamista ja huomioimista vihreän ja digitaalisen siirtymän toteutuksessa ja hallinnassa. Julkisen vallan tulee kantaa vastuu siitä, että jokaisella EU:n kansalaisella on asuinpaikasta riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet liikkua ja kulkea, käyttää ja saada arjen kannalta tärkeitä peruspalveluja sekä toteuttaa itseään niin kansalaistoiminnan, osaamisen kehittämisen kuin yrittäjyyden kautta. Julkisen vallan on mahdollistettava paikkaperustaisia ratkaisuja ja vahvistettava paikallistason kansalaistoiminnan ja yrittäjyyden edellytyksiä maaseutualueiden erilaisissa konteksteissa. Tämä edellyttää vahvempaa poikkihallinnollisuutta ja paikkaperustaisuutta.
7. toteaa, että myös ikääntyvällä väestöllä on merkittävä rooli maaseutualueiden uudistumisessa, mutta myös tarpeita, joita on huomioitava esimerkiksi digitaalisessa siirtymässä ja siihen liittyvissä aloitteissa, ohjelmissa ja instrumenteissa. On keskeistä, että ikääntyvää väestöä osallistetaan vihreän ja digitaalisen siirtymän toteutukseen ja, että siirtymä toteutetaan myös ikääntyvän väestön kannalta oikeudenmukaisella tavalla.
8. toteaa, että myös nuorilla on keskeinen rooli maaseudun elinvoimaisuuden uudistumisessa. Nuorille on annettava heille oikeutettu aktiivinen rooli maaseudun kehittämisen valmistelussa ja päätöksenteossa. Nuorille on annettava paremmat mahdollisuudet opiskella ja kouluttautua myös maaseutualueilla. Heidän potentiaalia yrittäjinä on edistettävä heitä kuunnellen, osallistaen ja tukien. Maalla asumisen on voitava olla myös heille aito vaihtoehto.
9. toteaa, että myös naisilla on keskeinen rooli maaseudun elinvoimaisuuden uudistamisessa. Naiset ovat aktiivisia toimijoita niin elinkeinotoiminnan ja digitalouden kuin sosiaalisten innovaatioiden ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja kehittämisessä. On keskeistä, että myös naiset nähdään aktiivisina toimijoina ja osapuolina maaseudun kehittämisessä kaikilla toimialoilla ja kaikilla sektoreilla, myös päätöksenteossa.
10. korostaa paikallisen ja alueellisen julkisen hallinnon roolia ja vastuuta julkisten palvelujen ja infrastruktuurin ylläpitämisessä ja elinvoiman kehittämisessä maaseutualueilla.
11. painottaa maaseudun elinkeinojen kehittämistä monipuolisesti sekä yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen (YPK), Leader-toimintatavan ja Älykkäät kylät -toimenpiteiden tarvetta ja roolia täydentävien palvelujen kehittämiseksi, uudistavan yrittäjyyden luomiseksi ja paikallisen resilienssin vahvistamiseksi paikallislähtöisesti.
12. alleviivaa sukupolven- ja omistajavaihdosten (SPV ja OV) merkitystä maa- ja metsätalouden sekä muiden elinkeinojen uudistamisessa ja kehittämisessä. Onnistuneet maaseudun yritysten SPV:t ja OV:t ovat keskeinen osa maaseutualueiden elinvoimaa ja sen uudistumista. Onnistuneiden SPV ja OV-prosessien kautta voidaan vahvistaa kestävää kasvua, innovaatiotoimintaa kuin myös huoltovarmuutta ja vihreää ja digitaalista siirtymää. Maaseudulla toimivien yritysten erityiskysymyksiä on tunnistettava entistä paremmin ja niiden tarpeiden vastaamiseen on kehitettävä entistä toimivampia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja. Tämä edellyttää toimia myös EU-tasolla.
13. korostaa EU:n jäsenmaiden omaa päätäntävaltaa EU-rahoitusinstrumenttien ja niihin liittyvien tavoitteiden toimeenpanossa nyt ja tulevaisuudessa. Vain jäsenmaat itse voivat määritellä mikä on maaseutumaista aluetta. EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision toimeenpanossa ja sen seurannassa on tunnistettava ja tehtävä näkyväksi jäsenmaiden erilaiset maaseutukontekstit.
14. huomauttaa, että EU:n pitkän aikavälin vision ja siihen tähtäävän toimintasuunnitelman toimeenpano edellyttää vahvaa johtajuutta, kaikkien politiikkasektoreiden sitoutumista ja selkeää koordinointia EU-tasolla. EU:n on toimittava aktiivisena osapuolena ja malliesimerkkinä maaseutusopimuksen yhteisössä.
    

Maaseutupolitiikan kannat EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuudesta

Valtioneuvoston asettaman poikkihallinnollisen ja sektorit ylittävän suomalaisen maaseutupolitiikan neuvoston kanta EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuudesta.

EU:ssa koheesiopolitiikka (jäljempänä alue- ja rakennepolitiikka) ja maatalouspolitiikka ovat keskeisimpiä politiikkakokonaisuuksia, jonka päämääränä on tasoittaa alueellisia eroja EU:n sisällä ja vahvistaa paikkaperustaista kehittämistä. Koheesiopolitiikka on korostunut osana EU komission pitkän aikavälin maaseutuvisiota ja siihen tiivisti linkitettyä maaseudun sopimusta (Rural Pact) ja yhteisöä (Rural Pact Community).

Euroopan komission nimitti vuoden 2023 alussa korkean tason työryhmä pohtimaan unionin koheesiopolitiikan tulevaisuutta ja miten sitä tulisi uudistaa, jotta se kykenisi vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin ja toteuttaa perussopimuksissa annettua tehtäväänsä tehokkaasti. Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta haastavat väestön ikääntyminen ja väheneminen, kaupungistuminen, innovaatioiden keskittyminen ja julkisen talouden tilanne. Työryhmä on myös käsitellyt kysymystä siitä, miten koheesiopolitiikka liitettäisiin tiiviimmin osaksi kaikkia EU-politiikkoja. Kysymyksiä lyhyen aikavälin kasvutavoitteista suhteessa pidemmän aikavälin tavoitteisiin alueiden pärjäävyyden (resilienssin) ja sisäisen koheesion edistämisestä sekä reilusta kaksoissiirtymästä (digivihreä siirtymä) ja osaamisen ja innovaatioiden vahvistamisesta kaikilla alueilla ovat myös olleet työryhmän pöydällä.

Työryhmän päätelmät pohjustavat EU komission yhdeksättä koheesioraporttia ja toimivat syötteinä tulevan koheesiopolitiikan (2027-) lainsäädäntöehdotuksille. Nämä ovat odotettavissa keväällä 2025.

Maaseutupolitiikan neuvoston kannat

Maaseutupolitiikan neuvosto

• painottaa vahvan ohjelmaperustaisen EU:n alue- ja rakennepolitiikan tarvetta myös tulevaisuudessa sekä paikkaperustaisen politiikan ja kehittämisen vahvistamista edelleen. Alueellinen erivertaisuus näkyy rakenteissa, kokemuksissa ja mielikuvissa. Sen vähentäminen edellyttää toimia, jotka tunnistavat ja ovat vaikuttavia kaikilla näillä osa-alueilla.
• korostaa elävän, asuttavan, saavutettavan ja uudistuvan maaseudun merkitystä alueiden, Suomen ja koko Euroopan hyvinvoinnin, kasvun, huoltovarmuuden ja turvallisuuden peruskivenä. Maaseutu-ulottuvuus on oltava läsnä ja näkyvissä kaikissa EU-politiikoissa, myös alue- ja rakennepolitiikassa, mikäli halutaan aidosti saavuttaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä kestävän kasvun, elinvoiman, osaamisen ja innovaatioiden vahvistamista kaikilla alueilla. On luotava paremmat rakenteet ja edellytykset kaupunki- ja maaseutualueiden ja eri kokoisten toimijoiden väliselle verkottumiselle ja vuorovaikutukselle, tunnistaen etenkin tki-rahoituksen ja toiminnan, yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen sekä naisten ja nuorten yrittäjyyden merkityksen elinvoiman vahvistamisessa.
• alleviivaa muuttuneen turvallisuustilanteen vaikutuksia erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa ja koko EU:n itärajalla. Tulevaisuuden elinvoima rakentuu näillä alueilla kolmen ilmansuunnan varaan. Rajaseutujen, harvaan asutun maaseudun ja saariston asukkaiden, yrittäjien ja yhteisöjen edellytyksiä uudistaa elinvoimaa (älykästä sopeutumista) on vahvistettava, jotta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta voidaan tehokkaasti vahvistaa. Myös tämä edellyttää erilaisten alueiden ja erikokoisten toimijoiden vahvempaa verkottumista: maantieteellistä ja digitaalista saavutettavuutta, innovaatiotoimintaa ja elinkeinojen kehittämistä sekä asuttavuutta on parannettava myös harvaan asutuilla alueilla ja paikkaperusteisesti.
• painottaa aluetasoa tarkempien maaseutuvaikutusten arvioinnin merkitystä myös alue- ja rakennepolitiikassa. EU-tasolla on näytettävä esimerkkiä jäsenmaille ja käytävä aktiivista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa EU-lainsäädännön toimeenpanon aluetasoa tarkemmista maaseutuvaikutuksia.
• alleviivaa maaseuturahaston merkitystä Suomelle koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Koheesiorahastosta Suomeen ei tule rahoitusta. Maaseuturahasto on maaseutualueiden kannalta keskeisin ja sen ja alue- ja rakennerahastojen yhteensovittaminen ja rahoitusvälineiden kokoaminen EU:n yleisasetuksen alle vahvistaisi käytännössä erilaisten alueiden ja toimijoiden verkottumista.
• korostaa EU:n jäsenmaiden omaa päätäntävaltaa EU-rahoitusinstrumenttien ja niihin liittyvien tavoitteiden toimeenpanossa nyt ja tulevaisuudessa.
  

Liitetiedostot

EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio - Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet (EU komission tiedonanto)

Maaseutuvisio (EU komission verkkosivusto)

Eurooppa-neuvoston englanninkieliset päätelmät EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisiosta (komission verkkosivusto)

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisiosta (EU parlamentin verkkosivusto)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio