Politiikkasuositus 2/2025: Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä: MaaElli-hankkeen toimintasuositukset

Hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä energia- ja liikenneköyhyydestä maaseutukontekstissa sekä laatia toimintasuosituksia ratkaisumahdollisuuksista. Tutkimus painottui asukas- ja kotitalousnäkökulmaan, sekä selvitti aihetta myös yritysten kannalta. Tutkimuksen sisältö koostui kirjallisuusanalyysista, kysely- ja haastatteluaineistoista sekä työpajatyöskentelyistä. Keskeinen aineisto oli maaseudun asukkaille kohdistettu asukaskysely, johon tuli lähes 750 vastausta.

Maaseutualueilla energia- ja liikenneköyhyys on merkittävä ilmiö. Vain noin kolmasosa asukaskyselyn vastaajista kertoi, ettei ole energian tai kulkemisen osalta haasteita. Suurimmat energiahaasteet muodostivat asunnon riittävä eristäminen kylmää vastaan ja selviytyminen sähkölaskuista. Yleisin keino vähentää energiankulutusta oli lisätä puunkäyttöä. Suurimmat liikkumishaasteet muodostivat korkeat kulkemiskustannukset, joukkoliikenteen puute; vaihtoehtojen puute autoilulle, johon ei ole varaa kuten ennen, sekä riittävän turvallisen liikkumismahdollisuuden puute. Yrityskyselyyn vastanneista alle kolmanneksella ei ollut liikenne-, energia- tai taloushaasteita. Niin asukas- kuin yritysaineistossa nousi esiin infrastruktuurin huono kunto, ja siitä aiheutuvat haitat ajankäyttöön, kustannuksiin ja turvallisuuteen, sekä yksityisteiden ylläpito.

MaaElli-hankkeen toimintasuositukset

1. Oleellisten palveluiden saavutettavuus turvattava kaikille

a) Hyvinvointialueiden palveluverkon määrittelyssä on huomioitava laajasti liikenteelliset olosuhteet ja vaikutukset asiakkaille, henkilöstölle sekä hyvinvointialueiden ja Kelan korvaamiin asiakasmatkoihin.

b) Pääsy kaupan palveluihin turvattava. Edistettävä kyläkauppojen säilymistä, muunlaisia kaupan palveluita (esim. kauppa-auto, kotiinkuljetus) sekä asiakkaiden ja työntekijöiden kulkemismahdollisuuksia.

c) Sujuvat ja turvalliset koulumatkat sekä nuorten mahdollisuus harrastuksissa kulkemiseen huomioitava liikkumispalveluiden kehittämisessä.

2. Maaseudun liikkumismahdollisuuksia ylläpidettävä ja kehitettävä

a) Nykyajan maaseudulle räätälöityjä liikkumispalveluita ja -tapoja on kehitettävä, kokeiltava ja otettava käyttöön

•Yhteiskunnan kuljetuksia on yhdisteltävä ja avattava kaikille käyttäjäryhmille kuljetuspalveluiden säilyttämiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi

•Kehitettäviä palveluita voisivat olla esimerkiksi kutsuohjautuva liikenne, kyläautopalvelu ja eri tavoin organisoidut kimppakyydit. Kimppakyytien mahdollistaminen myös yhteiskunnan korvaamille kyydeille auttaisi erityisesti maaseutualueilla.

•Vähennettävä hallinnollisia haasteita vertaisliikkumisen yleistymiseksi (esim. lainsäädännön ja verotuksen tarkastelu)

b) Haettava ratkaisuja, joilla yksityisautoilun kuluja on mahdollista pienentää maaseutualueilla

Mahdollisia ratkaisuja ovat esimerkiksi suora rahallinen tuki pienituloisille sosiaalisen ilmastorahaston kautta, verohelpotukset maaseutualueilla (esim. korotettu työmatkavähennys). Huomioitavia liikkujaryhmiä ovat lisäksi esimerkiksi nuorten harrastematkat ja eläkeläiset.

c) On luotava suunnitelma maaseudun taksipalveluiden toimintaedellytysten parantamiseksi sekä tilanteeseen, jossa maaseutualueilla ei ole taksipalveluita tarjolla tarvittavaa määrää tai lainkaan

Toimintaedellytyksiä voisi parantaa esimerkiksi rahallinen tuki maaseudun taksiliikenteen harjoittajille, siirtymän korvaaminen kuljetusyrittäjille ja invatakseista maksettava korkeampi taksa.

3. Maaseudun infrastruktuuria parannettava sekä
yksityisteiden säädöksiä ja tukiperusteita uudistettava

a) Olemassa olevan tieverkon korjaamisen ja kunnostamisen priorisointitapaa päivitettävä. Maaseudun liikenneinfrastruktuurin parantaminen heijastuu turvallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen sekä yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan kustannuksiin.

b) Haettava ratkaisuja yksityisteiden ylläpidon mahdollistamiseksi, kohtuuhinnalla. Mahdollisia ratkaisuja ovat esimerkiksi tieisännöinnin edistäminen, rahoituksen lisääminen, yksityistiekulujen huomioiminen kiinteistöverossa (pienempi vero), tiekunnille alv-vähennysoikeuden lisääminen.

4. Luotava mekanismeja energiakriiseihin varautumiseen

a) On luotava haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet aidosti huomioivia mekanismeja energiakriiseihin varautumiseen ja resilienssin kasvattamiseen.

Kysymällä ”Onko kotinne riittävän lämmin?” tai tiedustelemalla sisälämpötilaa voitaisiin tavoittaa kotipalvelun piirissä olevia energiaköyhyydestä kärsiviä kotitalouksia. Kysymys voitaisiin liittää esimerkiksi videosoiton ja kotikäynnin kysymyksiin kuukausittain syksyn ja talven aikana. Yksi mahdollisuus voisi olla lämpötilan mittaus. Mahdollisten havaintojen eteenpäin välittämisen tietosuojaesteitä on poistettava, jotta esim. energianeuvojat voisivat saada tiedon käyttöönsä.

b) Tuleviin energiakriiseihin varautumisessa otettava opiksi talven 2022–2023 energiatuista. Perustuet eivät riitä kriiseissä, ja pienituloiset kärsivät eniten kriiseistä. Tukien ehdot olivat sellaiset, että harva aidosti pienituloinen sai tukea. Esimerkiksi kynnysrajat ja omavastuuosuudet jäivät korkeiksi sekä verovähennyksiin perustuvat tuet eivät hyödyttäneet 0-veroprosentin henkilöitä.

5. Korjausrakentamisen tukien kohdistamista uudistettava

a) Korjausrakentamisen tukien jatkossa kohdistuttava haavoittuville ryhmille. Tuki olisi progressiivinen, sisältäen muun muassa mahdollisuuden sadan prosentin tukeen ja maksimitulorajojen määrittelyn.

Talojen hyvä kunto ja energiatehokkuus lisäävät resilienssiä ja säilyttävät talon arvoa. Kotitalouksien ennakoiva tukeminen korjausrakentamisessa voisi olla tehokkaampaa kuin sähkölaskujen tukeminen.

b) Kehitettävä mekanismi tilanteeseen, jossa korjausrakentaminen ei ole järkevää. Tällainen vaihtoehto voisi olla romutuspalkkio.

6. Matalan kynnyksen apua ja neuvontapalveluita lisättävä

a) Tarjottava maaseudun yrityksille ja asukkaille energia-, liikenne- ja digihaasteisiin maksuttomia ja kaikille saavutettavia neuvontapalveluita, tarvittaessa liikkuvina palveluina. Haavoittuvien ryhmien osalta on toteutettava etsivää neuvontaa. Tarvitaan räätälöityä materiaalia ja koulutusta eri ammattiryhmille siitä, miten voi selvittää ja tunnistaa asiakkaan energia- tai liikenneköyhyyttä

b) Konkreettista matalan kynnyksen apua suunniteltava ja toteutettava. Osana varautumista ja turvallisuutta kuntien ja aihepiirin muiden toimijoiden kannattaa kerätä ajatuksia ja ideoita kuntalaisilta, kuinka voidaan lisätä apua energia- ja liikennearjessa, huomioiden erityisesti haavoittuvat ryhmät haja-asutusalueilla.

7. Verkkopalveluiden käytön edellytyksiä parannettava ja tietosuojahaasteet ratkaistava

a) Oleellisten verkkopalveluiden hyödyntämisessä huomioitava laajasti tietoliikenne-yhteyksien ja digiosaamisen vaihtelevat edellytykset sekä jatkettava niiden kehittämistä

b) Ratkaistava myös GDPR:n eli tietosuojalainsäädännön aiheuttamat haasteet. Haasteita ilmenee palveluja käyttävillä siviiliasiakkailla sekä omassa työssään energia- tai liikenneköyhyyttä tunnistavilla ammattilaisilla.

Haasteet kasaantuvat usein samoille henkilöille ja ryhmille. Energia- ja liikenneköyhyyden riskiryhmiin on tunnistettu kuuluvan muun muassa maaseudulla asuvat, iäkkäät, lapsiperheet, pienituloiset sekä toimintarajoitteiset.

Maaseudun energia- ja liikenneköyhyyden vähentäminen koskee lukuisia toimijoita: kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia, asukkaita ja yrityksiä, kolmannen ja neljännen sektorin toimijoita sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Eri toimijat hyötyvät hankkeen ratkaisu-ehdotuksista sekä voivat hyödyntää MaaElli-hankkeen aineistoa ja tuloksia.

Lue lisää

•Tutkimusraportti Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä

•Toimintasuositusten infograafit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi

MaaElli-hankkeen verkkosivut