TUUMA27-verkosto lausui kansallisista TKI-politiikan ja -toiminnan strategisista valinnoista

Yleiset kysymykset

TUUMA27-verkosto totesi, että valintojen valmistelussa ja tavoitteissa on tunnistettu olennaiset asiat (vastausvaihtoehdot olivat kyllä ja ei). 

Huomiot valmisteluun tai tavoitteenasetteluun?

Kansallisen TKI-politiikan ja -toiminnan strategisissa valinnoissa on tunnistettu kattavasti ne keskeiset näkökulmat, joiden huomioiminen on välttämätöntä TKI-järjestelmän tulevaisuuden kehityksen kannalta. Myös järjestelmän kehittämisen pääperiaatteet kuten tutkija- ja yrityslähtöisyys sekä kokonaisvaltaisuus ja tasapaino ovat hyviä ohjaavia ylätason periaatteita.

Erityisesti pitkäjänteisyyden ja ennakoitavuuden parantaminen sekä yhteistyön vahvistaminen läpi TKI-järjestelmän ovat tarpeen. Yhteistyön vahvistamista ja koordinaatiota tarvitaan eri hallinnonalojen sekä eri rahoittajatahojen ja rahoitusinstrumenttien kesken, mutta myös yritysten ja tutkimustoiminnan välillä.

Strategiset valinnat ja niiden kuvaus jäävät esitetyssä muodossa varsin yleiselle tasolle. Esimerkiksi TKI-toiminnan alueellinen kehittäminen mainitaan, mutta sitä ei avata dokumentissa lainkaan. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotisessa suunnitelmassa todetaan, että on tärkeää ottaa huomioon eri alojen ja alueiden tarpeet ja vahvistaa kansallisten ja alueellisten kehittämistoimien yhdensuuntaisuutta. Toivottavasti myöhemmin valmistuvassa jalkautussuunnitelmassa esitettyjen strategisten valintojen toteutuminen ja vaikutusketjut tuodaan myös aluetasolle sekä ulotetaan paikallisiin ja alueellisiin innovaatioekosysteemeihin.

Huomiot vaikutuspolkuihin, miten näette valintojen vaikutukset?

Strategisten valintojen merkittävin vaikutuspolku toteutuu sen kautta, miten julkista T&K-rahoitusta kohdennetaan. Rahoituksen onnistunut kohdentaminen edistää tutkija- ja yrityslähtöisyyttä sekä TKI-järjestelmän kokonaisvaltaista ja tasapainoista kehittämistä.

Nykytilanteessa TKI-toiminta on varsin keskittynyttä sekä yrityskentän sisällä että alueellisesti: Suuret yritykset ja muutamat toimialat vastaavat valtaosasta innovaatiotoimintaa. Korkean osaamisen työpaikat ja korkeasti koulutettu työvoima ovat keskittyneet yliopistokaupunkeihin.

Rahoituksen kohdentamisessa tulee huomioida pienten ja uusien yritysten mahdollisuudet synnyttää innovaatioita. Tämän varmistamiseksi on huolehdittava, että julkinen T&K-rahoitus tukee PK- ja startup-yritysten TKI-toiminnan edellytyksiä. Tätä voidaan edistää esimerkiksi rahoittamalla yhteistyötä PK-yritysten ja tutkimustoimijoiden kesken.

Yksin Uudenmaan osuus on puolet kansallisista T&K-menoista. Suomi on Euroopan unionin maaseutumaisin maa, ja maaseutualueilla sijaitsee 40 prosenttia maamme yrityksistä (maatilayritykset mukaan lukien). Tavaraviennin hyödykkeistä ja raaka-aineista 68 prosenttia tulee maaseuduilta. Silti maaseutualueille kohdistuu vain viisi prosenttia julkisista T&K-menoista ja vain noin neljä prosenttia TKI-henkilöstöstä työskentelee maaseudulla (Makkonen ym. 2025).

Vaikutuspolkujen näkökulmasta on julkisten varojen suuntaamisessa huomioitava, ettei talouden rakenteita uudistava T&K-rahoitus ja TKI-toiminta keskity entistä enemmän yrityskentän sisällä ja alueellisesti. Alueiden erityisluonteen eli paikkaperustaisuuden tunnistaminen edistää TKI- järjestelmän kokonaisvaltaista ja tasapainoista kehittämistä.

Huomiot valintojen lähtökohtiin ja tunnistamiseen

Strategiatyön valmistelussa ja valintojen tunnistamisessa on hyödynnetty etenkin Suomen Akatemian ja Business Finlandin tunnistamia vahvuuksia ja jo tehtyjä valintoja mutta myös ennakointityötä ja -aineistoja. Näiden perusteella on tunnistettu lupaavia kasvualueita, jotka ovat huomionarvoisia osaamisen, globaalin kysynnän, kilpailutekijöiden sekä yhteiskunnallisen merkityksellisyyden kannalta.

Jo tehdyistä valinnoista seuraavat polkuriippuvuudet ja mahdolliset lukkiumat on tunnistettu lähinnä sillä tasolla, että uusille avauksille on pyritty tarjoamaan mahdollisuuksia. Tässä strategia nojautuu ajatukseen ”valintojen raekoosta”, joka tukee eri puolilla tehtävää päätöksentekoa ja sallii eri lähestymistavat ja uudet avaukset. Strategiadokumentti ei kuitenkaan avaa, miten ja missä tämä tapahtuu. Toivottavasti myöhemmin valmistuvassa jalkautussuunnitelmassa hahmotellaan ja avataan prosessia, jonka avulla tehtyjen valintojen mahdollista uudelleensuuntaamista tehdään ja jonka avulla myös uudet avaukset ovat mahdollisia.

Poikkileikkaavat ja temaattiset valinnat on kytketty toisiinsa, minkä lisäksi dokumentissa tuodaan esiin, että vaikuttavaa TKI-toimintaa syntyy myös valittujen teemojen välille. Tämä on oleellista, sillä pyrittäessä vastaamaan entistä monimutkaisempiin ongelmiin, tarvitaan tieteidenvälisyyttä (interdisciplinarity) ja ennen kaikkea transdisiplinäärisyyttä, jossa uusi tieto syntyy sovelluskonteksteissaan tutkimuksen ja tiedon käyttäjien kesken.

Huomiot valinta-aihioihin: Onko aihioissa otettu huomioon oikeat näkökulmat? Mitä täydennettävää niihin on? 

TKI-järjestelmä: riskinottokyvyn lisääminen ja investointien houkuttelu

TKI-järjestelmän riskinottokyvyn lisäämistä koskien on tunnistettu keskeisiä näkökulmia liittyen tieteidenvälisyyden ja yhteiskehittämisen edistämiseen, riskinottokyvyn vahvistamiseen sekä osaamisen saatavuuteen. On helppo yhtyä ajatukseen, että T&K-rahoituksen on mahdollistettava uusien ja yllättävien tutkimuksellisten avausten ja yhdistelmien syntyminen ja tätä kautta mahdollisuus radikaaleihin innovaatioihin. Tässä on oleellista, että julkinen rahoitus näyttää tietä myös yksityiselle riskirahoitukselle. PK-yritysten riskinottokyvyn lisääminen TKI-yhteistyövalmiuksien kehittämisen ohella on varmistettava.

Strategiassa valittu linjaus pysytellä poikkileikkaavissa teemoissa yleisten periaatteiden ja toimintamallien tasolla on ymmärrettävä, mutta etenkin jalkautussuunnitelmassa tarvitaan kytkentöjä toimija- ja aluetasolle. Esimerkkinä toimija- ja aluetason hahmotuksesta on maaseutupoliittisen kokonaisohjelman linjaus, jonka mukaan TKI-järjestelmän on pystyttävä tunnistamaan maaseudulla oleva potentiaali koko Suomen kestävässä siirtymässä. Paikallisten arvoketjujen (esim. ruoka-, bioenergia- ja teollinen tuotanto) kesken on käytävä vuoropuhelua, mutta yhteistyötä ja verkostoitumista näissä teemoissa on kehitettävä koko TKI-järjestelmän tasolla.

Resilienssi

Suomen muutoskestävyyttä edistää se, että maassamme on monipuolista korkeaa osaamista ja ennen kaikkea se, että maamme on vakaa luottamusyhteiskunta. Näistä kiinni pitäminen on muutoskestävyyden perusta jatkossakin. Strategiadokumentissa muutoskestävyyttä on lähestytty keskeisenä kokonaisturvallisuuden ja strategisen kilpailukyvyn tekijänä. Dokumentissa kuvataan aloja ja teemoja, joilla tehdään ratkaisukeskeistä tutkimusta pyrittäessä vastaamaan yhteiskunnallisiin muutoksiin ja ongelmiin.

Muutoskestävyyden käsittely jää kuitenkin varsin yleiselle tasolle, ja hieman epäselväksi jää, tarkastellaanko muutoskestävyyttä ensi sijassa TKI-järjestelmän toimintaedellytysten kannalta vai TKI-toiminnan sisällöllisten valintojen näkökulmasta. Joka tapauksessa suomalaisen yhteiskunnan alueellinen kokonaiskuva tarjoaisi yhden erityisen näkökulman muutoskestävyyteen sekä TKI- järjestelmän toiminnan että sisällöllisten valintojen näkökulmasta.

Suomi on Euroopan unionin maaseutumaisin maa. Maaseutualueilla asuu vakituisesti vajaa 1,5 miljoonaa ihmistä ja osa-aikaisesti 2,4–2,9 miljoonaa ihmistä. Maaseudulla sijaitsee 40 prosenttia maamme yrityksistä (maatilayritykset mukaan lukien). Tavaraviennin hyödykkeistä ja raaka-aineista 68 prosenttia tulee maaseuduilta. Suomalaisen yhteiskunnan maaseutumaisuus on muutosjoustavuutta ja kokonaiskestävyyttä lisäävä tekijä, mikä tulee näkyä myös TKI-järjestelmän tasolla. Maaseutualueilla sijaitseviin aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin sekä maaseutualueiden maankäyttöön ja tilaan nojautuvat ilmasto-, ympäristö- ja kestävän kasvun tavoitteet ja toimenpiteet (esim. energiamurros ja vihreä siirtymä, kiertotalous, biotalous, sopeutuminen ja hillintä sekä ennallistaminen) edellyttävät, että maaseutualueiden yritykset ja yhteisöt kytketään kiinteämmin osaksi TKI-järjestelmää.

Ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus

Strategisia valintoja koskien edellä todettiin, että TKI-toiminnan alueellinen kehittäminen on mainittu, mutta sitä ei ole avattu dokumentissa lainkaan. Ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus puolestaan on ainoa temaattisista valinnoista, jossa on huomioitu toiminnan vaikutus alueen asukkaisiin. Tämä maininta liittyy arktiseen ulottuvuuteen ja on erittäin aiheellinen. Samalla kuitenkin paljastuu, että paikallisyhteisöjen ja asukkaiden rooli osana TKI-toimintaa ja TKI-järjestelmän toiminnan vaikutukset paikallisyhteisöjen dynamiikkaan puuttuvat muilta osin strategiasta.

Ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus temaattisena valintana niputtaa yhteen suuren joukon laajoja teemoja, joista jokainen jo yksinään voisi muodostaa kokonaisen teemavalinnan. Tämä on samalla ainoa temaattinen valinta, jossa on mainittu biotalous sekä kestävä ruokatuotanto ja - järjestelmä. Strategiassa kuvataan, kuinka Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta ja osaamista, merkittäviä infrastruktuureja ja tietovarantoja sekä kilpailukykyistä yritystoimintaa, jotka ovat kytköksissä monin tavoin suoraan tai välillisesti luontoon ja luonnonvaroihin.

Luonnonympäristön aineelliset ja aineettomat resurssit sijaitsevat valtaosin maaseutualueilla. Erilaisilla maaseuduilla toimivat ihmiset, yhteisöt ja yritykset ovat näiden resurssien hyödyntämisen ytimessä. Biotalouteen, kestävään ruuantuotantoon sekä yleisemmin luontoon ja luonnonvaroihin liittyvä TKI-toiminta edellyttää, että TKI-järjestelmän kattaa koko Suomen ja että järjestelmän kehittämisessä huomioidaan alueellisuus ja paikkaperustaisuus.

Toimeenpano ja muut huomiot

Miten valintoja tulisi toimeenpanna eri tasoilla?

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotisessa suunnitelmassa todetaan muun muassa, että alueellisella ja paikallisella tasolla on tarvetta tehdä läpileikkaavaa yhteistyötä, mukaan lukien maakuntien liitot ja kaupunkien kehittämisyhtiöt. Kuntien elinvoimapolitiikan tasolle tarkastelua ei kyseisessä dokumentissa ole kytketty. Kyseisessä suunnitelmassa myös kuvataan työnjakoa alueellisesta näkökulmasta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken, mutta ei esimerkiksi mainita yliopistokeskuksia lainkaan. Lisäksi suunnitelmassa tuodaan esiin TKI- toimintaympäristön kehittämisen konkreettisina väylinä valtion ja yliopistokaupunkien väliset ekosysteemisopimukset (ilman mainintaa yliopistokeskuskaupungeista) sekä älykkään erikoistumisen strategiat. EU:n tutkimusrahoitus on nostettu esille, mutta esimerkiksi älykkään erikoistumisen yhteydessä ei ole tuotu esiin ja pohdittu rakennerahastojen merkitystä alueellisen TKI-toiminnan kannalta.

Edellä mainitut seikat puuttuvat myös nyt kommentoitavana olevasta strategialuonnoksesta. Toimeenpanon kannalta avainasemassa on se, että myöhemmin valmistuvassa jalkautussuunnitelmassa esitettyjen strategisten valintojen toteutuminen ja vaikutusketjut tuodaan aluetasolle sekä ulotetaan paikallisiin ja alueellisiin innovaatioekosysteemeihin.

Vapaa sana - ovatko valinnat oikeaan osuvia vai pitäisikö valita jotain muuta?

Nyt tehtävät kansalliset TKI-politiikan ja -toiminnan strategiset valinnat tarjoavat näkymiä edistää tuottavuutta ja kasvua, osaamisen ja kyvykkyyksien kehittämistä, kumppanuuksien vahvistamista paikalliselta globaalille tasolle sekä vastata yhteiskuntien suuriin kysymyksiin.

T&K-rahoituksella on lähtökohtaisesti taipumus hyödyttää enemmän suuria yrityksiä, koska niillä on paremmat edellytykset ja resurssit tehdä yhteistyötä tutkimustoimijoiden kanssa ja osallistua yhteishankkeisiin. PK-yritysten kohdalla tarvitaan työkaluja, joilla rakennetaan vuorovaikutussuhteita TKI-toimijoihin ja vahvistetaan PK-yritysten TKI-toimintaa. Tässä ovat avainasemassa paikalliset ja alueelliset innovaatioekosysteemit ja niiden toimijat.

Paikallisuuden ja alueellisuuden ohella on rohjettava puhua myös maaseudusta. Erilaisilla maaseuduilla toimivat ihmiset, yhteisöt ja yritykset ovat etenkin luonnonympäristön aineellisten ja aineettomien resurssien hyödyntämisen ja kehittämisen ytimessä. Tämän vuoksi on varmistettava, että maaseutualueiden yritykset ja yhteisöt kytketään kiinteästi osaksi TKI-järjestelmän kehitystä.